2022 / Pääkirjoitus

Kestävästi, yhdessä, kaikille

Pirjo Hamari

Edellinen Kulttuurista perinnöksi -julkaisu ilmestyi keskellä koronapandemiaa. Sen pääkirjoituksessa pohdin kulttuuriperinnön mahdollisuuksia ja haasteita kriisien edessä. Ajatus silloin taisi olla, että nyt, vuoden 2022 alkupuolella, maailma olisi jo palannut raiteilleen. Tähän ei ole päästy. Sen sijaan tunne siitä, että entiseen ei enää ole palaamista, on hiljalleen vahvistunut. Maailmamme ja tapamme toimia lienevät muuttuneet pysyvästi. Muutos on haaste, mutta myös mahdollisuus tarkastella asioita, esimerkiksi sitä, mitä apua kulttuuriperintö tarjoaa kestävän tulevaisuuden rakentamiseen. Tätä kaikille tarjolla olevaa voimavaraa katsotaan eri näkökulmista tässäkin numerossa.

Kulttuuriperintö ja kestävä kehitys

Yksi tärkeimmistä viime aikoina esiin nousseilta viitekehyksistä globaalissa mittakaavassa on kestävä kehitys. Vieraskynän Antti Huntus kirjoittaa kaksiosaisessa jutussa siitä, miten kulttuuria ja kulttuuriperintöä voidaan hyödyntää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamisessa – tai pikemminkin kulttuuri on erottamaton osa ratkaisua.

Antin jutussa on monta huomionarvoista näkökulmaa, joista yhden voisi nostaa tähänkin juttuun: kestävyys systeemisenä ratkaisuna. Ilmaisu tarkoittaa, että jotta jokin voisi olla kestävää, kaiken tulisi olla kestävää. Niinpä ratkaisuja tulisi hakea mahdollisimman monen tavoitteena kautta, ei niiden ilmiselvien. Antin artikkeli muistuttaa hienosti, kuinka kulttuuriperinnöllä ja sen toimijoilla on käytössään merkittävä määrä työkaluja monen eri kestävyystavoitteen edistämiseksi.

Yhdessä tehden syntyy vahvempaa

Kulttuuriperintötyössä on tärkeää ajatus kulttuuriperinnön merkityksellisyydestä ja arvopohjaisuudesta. Olemme lähtökohtaisesti hyvän puolella, ja tästä lähtökohdasta on helppoa lähteä edistämään kulttuuriperinnön vaalimista ja sen omaksi kokemista. Kulttuuriperintöön suhtaudutaan yleisesti hyvin positiivisesti, kuten uusi, vuoden 2021 lopulla toteutettu Kulttuuriperintöbarometri kertoo.

Ulla Salmela avaa Näkökulma-jutussaan barometrin tuloksia ja sitä, miten barometrin edustamat kansalaiset suhtautuvat omaan kulttuuriperintöönsä. Haasteeksi voidaan ajatella samaa ilmiötä, josta jo edellinenkin barometri kertoi: kulttuuriperinnön merkityksellisyyttä nuoremmille kansalaisille.

Uula Neitola, Euroopan kulttuuriperinnön nuorisolähettiläs, kirjoittaa Vieraskynässä merkitysten löytämisen oleellisuudesta kulttuuriperintötyössä myös nuorison näkökulmasta: ”Kulttuuriperintöaktivismiin houkuttelu ei ole koskaan väärin”. Merkityksellisyyden rinnalla kulkee vahvasti ajatus yhdessä tekemisestä ja osallisuudesta, sillä yhdessä tehden syntyy vahvempaa.

Kaikille tarkoitettu kulttuuriperintö

Henkisessä kriisinkestävyydessä kulttuuri ja kulttuuriperintö toimivat erityisesti vahvistavana sekä resilienssiä ja kriisistä palautumista edistävänä voimavarana. Museoviraston työpöytien ja -käsien kautta kulkee mitä moninaisinta aineistoa, jota eri tavoin muutetaan saavutettavammaksi, käytettävämmäksi, paremmin turvatuksi ja säilyväksi. Tämän numeron artikkeleissa kerrotaan muun muassa kelluvista museoesineistä, 10 000 vuotta vanhasta karhunluusta ja hauraista kuvista.

Museovirasto vastaa omalta osaltaan kulttuuriperinnön vaalimisesta, mutta kulttuuriperintöpolitiikan ytimessä on nykyään ajatus siitä, että tämä on kaikkien yhteistä kulttuuriperintöä. Siksi sen näkyväksi tekeminen on entistä tärkeämpää – erityisesti juuri kriisien keskellä. Yhä monimutkaisemmaksi muuttuvassa maailmassa kulttuuriperintö vahvistaa henkistä kestävyyttä antamalla perspektiiviä menneen kautta tulevaan, mutta vain jos se on läsnä ja merkityksellistä ihmisten arkipäivässä.

Pääkuvan tiedot: Korvaamaton-kamppanjan järjestämä ilmastomarssi #2 lauantaina 6.4.2019 Helsingissä. Mielenilmaus kokoontui Senaatintorilla 14.00, josta kulkue lähti kohti Eduskuntataloa 14.30. Suomen luonnonsuojeluliiton mukaan osallistujia oli yli 20 000. Kuva: Hannu Häkkinen, Historian kuvakokoelma, Museovirasto.