Historiankirjoitus ei ole vielä valmis

”Metallinetsinnän alkuinnostus lähti varmaan siitä, että isäni oli hankkinut metallinpaljastimen jo 1990-luvulla”, kertoo Oskari Heikkilä, 22-vuotias opiskelija Maskusta. ”2010-luvun alussa uutisoitiin merkittävistä kotimaisista metallinetsintälöydöistä, mikä saattoi kannustaa itseänikin alkuun. Luonnossa liikkuminen on myös aina kuulunut harrastuksiini. Sain ensimmäisen metallinpaljastimen 13-vuotislahjaksi talvella 2014, mutta ensimmäisinä vuosina etsintä oli satunnaista.”

Heikkilä on ollut jo muutaman vuoden ajan luultavasti Suomen aktiivisin metallinetsijä. Hän liikkuu harrastuksensa puitteissa pääasiassa Varsinais-Suomessa, mutta joskus muuallakin maan eteläosissa. Heikkilälle ja monille muillekin metallinetsintä on varsin yhteisöllinen harrastus: ”Vuodesta 2017 alkaen aloin verkostoitua paikallisten harrastajien kanssa, jolloin ”reviiri” laajeni ja samalla toiminnasta tuli tavoitteellisempaa. Etsintäreissuja teemme pääosin oman varsinaissuomalaisen porukan kesken vaihtelevalla kokoonpanolla. Tunnen kuitenkin etsijöitä ympäri Suomea ja vierailijoita meillä on käynyt Lapista asti. Joskus maastossa tulee käytyä yksinkin, mutta yhteydenpito alan harrastajien kesken on melko tiivistä.”

”Talvisin taukoa tulee väkisinkin maan ollessa roudassa, mutta silloinkin voi tehdä taustatyötä maastoretkiä varten. Innostus jatkaa perustuu tietoon siitä, että maassa on vielä paljon todisteita menneestä odottamassa löytäjäänsä, eivätkä esineet pellossa maatalouskoneiden armoilla ainakaan paremmaksi muutu. Historiankirjoitus ei ole vielä valmis.”

Metallinetsijöiden joukossa on myös sellaisia, jotka eivät piittaa muinaismuistolaista. Tämä aiheuttaa kaikille mainehaittaa. Vastuullista harrastajaa asia tietysti harmittaa. ”Valitettavasti Suomessakin esiintyy ns. yöhaukkoja, jotka tyhjentävät tunnettuja suojelualueita tai eivät jostain syystä ilmoita löydöistään asiaankuuluvasti. Tällaiset tapaukset aiheuttavat tietysti peruuttamatonta vahinkoa kulttuuriperinnölle, eikä ongelman laajuutta ole ehkä vielä täysin ymmärretty”, sanoo Heikkilä.

Monet metallinetsijät toivovat vielä tiiviimpää yhteistyötä harrastajakunnan ja ammattiarkeologien välillä. Tämä on myös Heikkilän toive: ”Kiellot ja rajoitukset tehoavat vain vastuullisiin metallinetsijöihin, mutta molemminpuolisella ymmärryksellä voidaan saavuttaa jotain hyvää. Tulevaisuudessa haluaisin nähdä arkeologiaan kohdistuvan selvästi nykyistä enemmän resursseja, koska tutkimuspotentiaalisia kohteita riittää.”

”Toukokuussa 2022 kesken Mäntyharjun Halssinlahden kaivauksia sain viestin Oskari Heikkilältä”, kertoo Museoviraston koekaivausryhmän arkeologi Esa Mikkola. ”Oskari oli rouhaissut esiin parikymmentä viikinkiaikaista hopearahaa Mynämäen kirkon viereisellä pellolla. Rahojen lisäksi lapionpistoon osui useita hopeakorujen kappaleita.”

”Varsinais-Suomen alueellinen vastuumuseo antoi koekaivausryhmälle kiireellisen toimeksiannon löytöpaikan tutkimisesta. Koekaivausryhmä tekee Museoviraston omin tutkimusvaroin muun muassa pienten, yksityisten rakennushankkeiden yhteydessä tarvittavia arkeologisia kaivaustutkimuksia”, kertoo Mikkola. ”Tutkimukset pystyttiin toteuttamaan jo muutaman päivän kuluttua toimeksiannosta. Löytöpaikalle avattiin 1 x 1 metrin laajuinen koekuoppa, ja Oskari ja useat muut paikalliset metallinetsijät osallistuivat löytöpaikan kenttätutkimuksiin.”

Peltomultakerroksen alaosasta löytyi vielä 73 hopearahaa sekä kolmisenkymmentä hopeakorun palasta. Rahalöydön vierestä tuli esiin lähes mustaksi värjäytynyt alue, jonka pinnassa oli rautakautisten saviastioiden palasia. Hopearahat ja hopeakorujen kappaleet oli haudattu maahan todennäköisesti nahkapussissa, joka oli lähes täysin maatunut.

Vaikka Heikkilä on vuosien mittaan tehnyt suuren määrän merkittäviä rautakautisia ja keskiaikaisia löytöjä, omaa lempilöytöä ei tarvitse miettiä pitkään:

”Pidän erityisesti rahalöydöistä niiden helpon tunnistettavuuden ja oman pienimuotoisen keräilyharrastuksen takia. Siksikin Mynämäen hopeakätkö on suosikkilöytöni, mutta monissa muissakin mieleenpainuvissa löytöhetkissä olen onneksi saanut olla mukana.”

Heikkilä ilmoittaa kaikki löytönsä Museovirastolle muinaismuistolain vaatimalla tavalla. Keskiaikaa nuoremmat rahalöydöt löytäjä saa kuitenkin usein pitää itsellään, kunhan Museovirasto on tallentanut niiden löytöpaikkatiedot.

”Mynämäen kätkö on monin tavoin poikkeuksellinen ja tutkimuksellisesti kiinnostava”, sanoo Mikkola. ”Se sisältää 12 Tanskan viikinkikuningas Harald Sinihampaan (911–986 jaa.) hopearahaa, joita on aiemmin löydetty Suomesta varmuudella vain yksi tai kaksi. Kätkö on samanlainen puolalaisten kätköjen kanssa, joten se on todennäköisesti peräisin nykyisen Puolan alueelta Pommerista. Rahat ja pilkkohopea oli ilmeisesti haudattu maahan pian niiden Mynämäelle saapumisen jälkeen. Raha-ajoitusten perusteella tämä on tapahtunut 900-luvun loppupuolella.”

Yhteensä kätköpaikalta kaivettiin esiin noin sata hopearahaa ja kolmekymmentä pilkkohopean kappaletta, joita viikinkiajalla (n. 800–1050 jaa.) käytettiin maksuvälineenä. Löytöpaikka merkittiin muinaisjäännösrekisteriin rauhoitetuksi arkeologiseksi kohteeksi, eikä siellä saa enää tehdä metallinetsintää tai kaivaa ilman Museoviraston lupaa.

”Hienointa on löytää jotain odottamatonta yllättävästä paikasta”, Heikkilä kertoo. ”Toisaalta harrastuksessa säväyttää moni muukin asia kuin löytämisen ilo ja jännitys. On hienoa saada palautettua kadonneita esineitä omistajilleen, viettää kaunista kesäpäivää heinäpellolla piippaillen tai vaikka päästä osallistumaan oman löytöpaikan arkeologisille kaivauksille.”

Linkit

Metallinetsijät löysivät hopeakätkön Mynämäeltä -tiedote 21.6.2022

Mynämäen hopeakätkö Muinaisjäännösrekisterissä

Metallinetsijän opas

Arkeologia harrastuksena

Arkeologisista löydöistä ilmoittaminen

Museoviraston arkeologiset kokoelmat Finnassa

Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut

Museoviraston arkeologisten kenttäpalveluiden Facebook-sivu

Museoviraston arkeologiset kenttäpalvelut Instagramissa

Asiasanat: arkeologia, muinaisjäännökset, arkeologit, kaivaukset, arkeologiset kaivaukset, arkeologiset tutkimukset, kenttätyöt, kenttäpalvelut, kenttätutkimukset, tilaustutkimukset, inventoinnit, kenttäarkeologit, metallinetsijät, metallinetsintä, metallinpaljastinlöydöt, muinaislöydöt, korut, rahat, kolikot, viikinkiaika, rautakausi

Pääkuvan tiedot: Leutona talvena 2020–2021 metallinetsintäkausi jatkui Etelä-Suomessa ilman pitkiä taukoja kevääseen saakka. Oskari Heikkilä kaivaa metalliesinettä esiin Yläneen kirkon viereisellä pellolla joulukuussa 2020. Kuva: Esa Heikkilä