Aarteita ullakolta

Vilho Uomala (1910–1979) perustaa valokuvaamon Helsingin keskustaan Mikonkatu 19:ään vuonna 1937. Pian sotien jälkeen liiketoiminta pääsee kunnolla vauhtiin ja Uomala saa suuria asiakkaita, joista yksi on Yhtyneet Paperitehtaat. Hän lähtee kameroineen kasvaville paperitehdaspaikkakunnille, Valkeakoskelle, Myllykoskelle ja Jämsänkoskelle, dokumentoimaan tehtaiden ja asuntojen rakentamista, insinöörien ja tehdastyöläisten perheitä ja elämänmenoa.

Vuosina 1946–1947 Uomala kuvaa sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomituttuja suomalaispoliitikkoja Sörnäisten vankilassa ja heidän vapautumistaan. Ennen Helsingin kesäolympialaisia 1952 hän on mukana perustamassa Olympia-kuva Oy:tä. Uomala tallentaa olympialaisten tähtihetkiä ja tunnelmia mustavalkofilmin lisäksi poikkeuksellisesti myös väridialle.

Läpi vuosikymmenten Uomala kulkee ristiin rastiin Helsingin keskustaa kameransa kanssa. Hän kuvaa Rautatientoria, Senaatintoria, Kauppatoria, Eteläsatamaa, Kaisaniemen puistoa, Aleksanterinkatua, Esplanadia ja Mannerheimintietä. Joskus hän eksyy kuvaamaan myös Pitkänsillan toiselle puolelle. Valokuvakokoelmasta löytyy esimerkiksi hieno kuvasarja myöhemmin puretusta Puu-Pasilasta. Kuvista näkee, että Uomala rakastaa Helsinkiä.

Uomalan filmille tallentuvat suuret tapahtumat, kuten valtiovierailut, suurmiesten hautajaiset ja muistomerkkien paljastukset, mutta myös vaihtuvat vuodenajat, juhlapäivät ja kauppojen mainosvalot. Uomala on erityisen kiinnostunut arkkitehtuurista ja patsaista. Niitä hän dokumentoi säännöllisesti. Helsinkiläisen revyyteatteri Punaisen Myllyn esityksiä ja toimintaa hän kuvaa paljon 1940- ja 1950-luvuilla. Kokoelmasta löytyy myös kiinnostavia kuvasarjoja aikansa merkittävistä taiteilijoista kuten kuvanveistäjä Alpo Sailosta ja kirjailija Ilmari Kiannosta.

Vilho Uomalalla ja hänen valokuvaajavaimollaan Hilkka Uomalalla on kodin yhteydessä valokuvastudio, jossa he kuvaavat hääpareja ja ylioppilaita ja ottavat potretteja. Välillä Vilho lähtee kuvaamaan hautajaisia, syntymäpäiviä tai ristiäisiä. Uomalan valokuvaamon asiakkaita ovat lisäksi erilaiset järjestöt, yhdistykset ja yritykset, jotka tilaavat valokuvaajan paikalle kokouksiin ja juhliin. Vilho Uomalan kuvia julkaistaan muun muassa Kotiliedessä, Helsingin Sanomissa ja Uudessa Suomessa.

Koska molemmat puolisot ovat valokuvaajia, perhe-elämää kuvataan paljon. Kesäsin Uomalat lomailevat mökillään Lapalien kylässä Päijänteen rannalla. Kuvissa näkyy suomalainen kesäidylli souturetkineen ja juhannuskokkoineen. Lasten ja lastenlasten touhuja kuvataan kotona Mikonkadulla ja Helsingin puistoissa. Vilho kuvaa usein myös Hilkka-vaimoaan. Kotoisat kuvat Hilkasta keittiössä tai ateljeessa ovat kiinnostavia dokumentteja ja ajankuvia arkisine yksityiskohtineen.

Vilho Uomala kuolee vuonna 1979. Hilkka Uomala jatkaa valokuvaamon toimintaa aina vuoteen 1983 saakka.

Uomalan valokuvaamon arkistoa säilytettiin vuosikymmeniä Kruununhaan ullakolla kesän kuumuudessa ja talven kylmyydessä, kunnes maaliskuussa 2020 Journalistinen kuva-arkisto JOKA sai kokoelman haltuunsa. Kokoelman valokuvat olivat kauttaaltaan mustan katu- ja rakennuspölyn peitossa.

Lokakuussa 2022 Uomalan kokoelma pääsi osaksi Museoviraston mittavaa muuttohanketta. Erillisrahoitteisessa hankkeessa konservoinnilla, luetteloinnilla ja digitoinnilla parannetaan merkittävästi aineistojen käytettävyyttä ja säilymistä tuleville sukupolville. Lisätavoitteena on saada pitkän aikavälin kustannussäästöjä keskittämällä Museoviraston kokoelmat sekä tutkimustoiminta ja asiakaspalvelu Kokoelma- ja konservointikeskukseen Vantaalle.

Suurten kuvalahjoitusten vastaanotto ja liittäminen osaksi museokokoelmia vaativat huolellista suunnittelua ja eri museoammattilaisten yhteistyötä. Siihen, että Uomalan 150 000 kuvan kokoelma saatiin tutkimuksen ja asiakaspalvelun piiriin, tarvittiin konservaattorin ja tutkijan puolen vuoden työ sekä runsaasti työtilaa likaisen aineiston käsittelylle.

Eniten työtunteja kului aineiston järjestämiseen, puhtaiden negatiivipussien vaihtamiseen sekä käsin kirjoitettujen merkintöjen kopioimiseen uusiin kuoriin. Vähitellen työtä tehdessä kokoelmasta alkoi hahmottua arkistointijärjestys ja aiheen mukainen sarjajako. Negatiivikuoria avatessa valtavasta kuvamassasta nousi esiin mielenkiintoisia kuvauksia ja poikkeuksellisen hienoja valokuvia. Lisäksi valokuvaaja itse, hänen persoonansa, taitonsa, mieltymyksenä ja elämäntarinansa alkoivat elää kuvien takana.

Selvitystyön aikana luetteloin kokoelman sähköiseen kokoelmahallintajärjestelmään niin, että kokoelman rakenne on nähtävissä ja tärkeimmät teemat löytyvät asiasanoilla. Lisäksi valikoin kuvista 900 kuvan näytekokoelman, joka myöhemmin digitoidaan ja julkaistaan Journalistisen kuva-arkiston Finna -sivulla. Haltuunoton myötä sekä kokoelma että digitoidut kuvat ovat käytettävissä ja katsottavissa tutkimuksissa, julkaisuissa tai vaikkapa sosiaalisen median keskusteluryhmissä. Käsityksemme lähihistorian tapahtumista, paikoista ja henkilöistä voi täydentyä tai saada täysin uusia näkökulmia ja merkityksiä.

Linkit

JOKA:n kokoelmat Finnassa

Journalistinen kuva-arkisto JOKA

Museoviraston Kuvakokoelmat

Museoviraston kokoelma- ja tietopalvelut Facebookissa

Museoviraston Kuvakokoelmat Instagramissa

Ylen Elävä arkisto: Kekkonen Iki-Kiantoa onnittelemassa

Asiasanat: kokoelmatyö, konservointi, tutkimus, museotyöntekijät, tutkijat, konservaattorit, Museoviraston Kuvakokoelmat, Journalistinen kuva-arkisto JOKA, valokuvaus, valokuvat, lehtikuvaus, lehtikuvat, lehtikuvaajat, valokuvaajat, kuvajournalismi, kokoelmat, valokuvakokoelmat, kuvakokoelmat, lehtikuvakokoelmat, kuva-arkistot

Pääkuvan tiedot: Tutkija Mari Aaltosen työpöydällä on vedoksia ja negatiiveja, jotka hän järjestää aiheen ja kuvatyypin mukaan. Ilari Järvinen / Museoviraston Kuvakokoelmat