2022 / Valokeilassa

Välimereltä Finnaan

Ilona Hautamaa

Insinööri Erkki Keckman ihastui ikivanhoihin öljylamppuihin, kannuihin, kulhoihin ja pienoisveistoksiin, joita löysi paikallisilta toreilta matkustellessaan Välimeren maissa 1960−1970-luvuilla. Hän keräsi itselleen harvinaisen hienon kokoelman antiikin aikaista keramiikkaa. Keckmanin kokoelma, jota myös SKOPin kokoelmaksi kutsutaan, päätyi lopulta Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin. Korkeakouluharjoittelija Ilona Hautamaa on tutkinut kokoelman esineitä ja etsinyt niihin lisää tietoja. Esinekuvat on julkaistu museoiden, arkistojen ja kirjastojen Finna-verkkopalvelussa.

Välimereltä Finnaan

Museoviraston arkeologisten kokoelmien Finna-sivulla voi tutkia antiikin Kreikan ja Rooman aikaista keramiikkaa: öljylamppuja, juoma-astioita, kulhoja, vaaseja ja kuppeja. Esineitä, jotka kuuluivat alun perin keräilijä Erkki Keckmanin kokoelmaan, kutsutaan SKOPin kokoelmaksi. Tämä kokoelma päätyi monien mutkien kautta Museovirastoon.

Insinööri ja toimitusjohtaja Erkki Keckman (1906–1989) syntyi Mikkelissä ja kasvoi Viipurissa. Keckman oli kiinnostunut keräilystä ja historiasta jo lapsena, mutta antiikkiesineiden keräilystä hän innostui vasta 1960-luvulla matkustaessaan ensimmäistä kertaa Välimeren ympäristössä. Alussa Keckman keräili erilaisia kolikoita, mutta ajan myötä hän erikoistui antiikin kreikkalaisiin rahoihin. Keraamisia esineitä Keckman osti etupäässä toreilta ja paikallisilta kontakteilta Rodoksella ja Turkissa 1960- ja 1970-luvuilla. Suurimman osan öljylampuista hän hankki Lähi-idästä.

Keckmanin kuoltua Säästöpankkien Keskus-Osake-Pankki SKOP osti Keckmanin keraamisten esineiden kokoelman vuonna 1990. Keckmanin kokoelma siirtyi 1990-luvun alun pankkikriisin seurauksena SKOPin vakuutena valtiolle, joka antoi sen aikanaan Museoviraston hallintaan. Kokoelmasta on aiemmin tutkittu vain muutamia figuriineja. Jotta kokoelman esinekuvat ja niiden tiedot voitiin julkaista Finna-verkkopalvelussa, esineet oli valokuvattava ja tutkittava: niistä oli selvitettävä kaikki mahdollinen tieto.

Ilona Hautamaa
Korkeakouluharjoittelija Ilona Hautamaa etsii tietoja SKOPin kokoelman esineistä selaamalla hakuteoksia ja museoiden katalogeja Museovirastossa syksyllä 2021. Kuva: Soile Tirilä / Museoviraston Kuvakokoelmat

Antiikin ajan keramiikkaa

SKOPin kokoelma on Suomen mittapuulla harvinainen yhtenäinen kokonaisuus antiikin Kreikan ja Rooman aikaisia esineitä. Kokoelmassa on pääasiassa keramiikkaa mutta myös muutamia metalliesineitä. Kokoelmaan kuuluu 82 esinettä, joista 66 löytyy Keckmanin laatimalta listalta. Listalla kullekin esineelle on annettu kuvaileva yleisnimi, kirjattu esineen mitat ja kerrottu, mistä esine oli hankittu.

Lähdetietojen niukkuus vaikeutti esineiden ajoittamista ja paikallistamista. Silloin kun esineen valmistuspaikasta ei ole tietoa, esimerkiksi valmistajan merkkiä, valmistuspaikan selvittäminen on lähes mahdotonta, sillä jo antiikin aikana esineet liikkuivat laajalti ympäri Välimerta. SKOPin kokoelman keramiikassa valmistajan merkkejä ei ollut.

Esineiden ajoittamisen kanssa oli samanlaisia ongelmia. Jos löytökontekstista ei ollut tietoja eikä muita samasta paikasta löydettyjä esineitä ollut, varmaa valmistusaikaa oli vaikea todentaa. Suurimman osan SKOPin kokoelman esineistä olenkin ajoittanut vertailemalla niitä muihin samankaltaisiin esineisiin, jotka oli ajoitettu parempien löytökontekstien perusteella. Jotta löysin vastaavia esineitä, minun piti käydä läpi paljon erilaisia julkaisuja ja selata eri museoiden katalogeja.

Muotilla savesta valmistettu roomalainen öljylamppu.
Muotilla savesta valmistettu roomalainen öljylamppu. Harmaan lampun pinnassa on mahdollisesti maalikerros, jonka alta näkyy myös saven alkuperäinen beige väri. Sen nokka on tummunut liekeistä. Kahva on luultavasti ollut ylöspäin kääntyvä. Lampun kannen kohokuviossa on jumalatar Hekate kahden koiran kanssa. Kuvion keskellä on pieni ilmareikä. Pohja on litteä eikä lampussa ole erillistä jalkaa.
Kaksiosaisella muotilla savesta valmistettu roomalainen öljylamppu.
Kaksiosaisella muotilla savesta valmistettu roomalainen öljylamppu. Se on väriltään punainen niin kuin terra sigillata -tyylillä tehdyt esineet yleensä olivat. Nokka on värjäytynyt liekeistä mustaksi. Koverassa kannessa on mies, joka pitelee palmunoksaa vasemmalla käsivarrellaan ja oikeassa kädessään mahdollista votiivia (uhrilahjaa). Vieressä on pieni ilmareikä. Kannessa on myös kolme kaiverrettua rengasta ja nokassa kaiverrettuja koristekuvioita. Lampussa ei ole jalkaa eikä kahvaa. Pohjassa on kaiverrettu rengas.

Esineitä arkeen ja juhlaan

Suurin osa kokoelman esineistä on sellaisia, joita käytettiin jokapäiväisissä askareissa, kuten ruoanlaitossa, ruoan tarjoilussa tai tilojen valaisemisessa. Monia esineitä, esimerkiksi miniatyyrejä, terrakottafiguriineja ja mahdollisesti osaa öljylampuista, käytettiin erilaisissa rituaaleissa, esimerkiksi votiivilahjoina (uhrilahjoina) jumalille tai hautalahjoina vainajille.

Öljylamppujen ensisijainen käyttötarkoitus on itsestään selvä, mutta joidenkin kokoelman esineiden, esimerkiksi monien kulhojen, käyttötarkoitus oli vaikeammin pääteltävissä. Erityisesti halvempia saviastioita, joita ei ollut viimeistelty esimerkiksi maalaamalla, käytettiin varmasti mitä erilaisimmissa tarkoituksissa esimerkiksi ruoanlaitossa.

Joidenkin esineiden ajoittaminen oli helpompaa kuin toisten. Esimerkiksi eri aikakausien öljylamput oli helppo erottaa tyylinsä puolesta toisistaan. Roomalaiset lamput ovat malliltaan samanlaisia. Niitä valmistettiin yleensä kaksiosaisella muotilla sarjatuotantona suurissa erissä. Muodoltaan ne ovat kaikki lähes identtisiä ja väriltään punertavan oransseja, mikä oli suosittu väri keraamisissa esineissä Rooman valtakunnan aikana. Useimmiten ne erottaa toisistaan vain kannen kuvioista.

Dreijalla valmistettu oinokhoe-vaasi.
Dreijalla valmistettu oinokhoe-vaasi. Alkuperäisen oranssin saven päällä on beige kertymä. Kyseessä on miniatyyriversio oinokhoe-vaaseista, joita käytettiin viinin kaatamiseen. Vaasin kahva on valmistettu erillisestä savikappaleesta. Vaasin jalka on pitkähkö ja kapea vaasin pyöreään keskiosaan verrattuna. Pohjassa on kaiverrettuja renkaita.
Dreijaamalla valmistettu miniatyyriamfora.
Dreijaamalla valmistettu miniatyyriamfora. Saven väri on kellertävän oranssi, etenkin yläosa on vaalean beigen kertymän peitossa. Rituaaleissa käytetyn amforiskoksen jalka on todella ohut ja kaula on pitkä ja kapea. Amforiskos on painava, mikä luultavasti johtuu vaasin seinien paksuudesta.

Pienoisversiot tavallisista esineistä, kuten esimerkiksi oinokhoe-viinikannut tai amforiskos-vaasit, olivat votiivilahjoja. Pienen kokonsa puolesta ne olisivat sopineet huonosti esimerkiksi viinin kaatamiseen, joten todennäköisimmin niitä käytettiin rituaaleissa. Miniatyyrit valmistettiin kuitenkin yhtä huolellisesti ja samoja menetelmiä käyttäen kuin normaalikokoiset esineet. Valmistamalla pienikokoisia votiivilahjoja ei todennäköisesti yritetty säästää rahaa, kuten voisi olettaa, vaan sillä oli jokin syvempi merkitys. Mikä tämä merkitys oli, jäänee pelkiksi teorioiksi, sillä antiikin uskontoon liittyvistä tavoista ei juuri ole säilynyt ensisijaisia lähteitä.

Oranssi naisfiguriini
Oranssi naisfiguriini, jonka etuosa on valmistettu muotilla ja takaosa vapaalla kädellä. Alun perin istuvasta figuriinista on jäljellä enää yläosa. Sen päässä on polos, joka oli muinaisesta Lähi-Idästä peräisin oleva, kruunun tapainen päähine, jonka kreikkalaiset ottivat käyttöön tietyille jumalattarille, esimerkiksi Heralle. Tässä tapauksessa poloksessa on kiinni huntu, joka peittää figuriinin olkapäät. Kyseessä on mahdollisesti jumalatar Demeter.
Kreikkalainen, pidoissa käytetty kyliks-viinimalja
Kreikkalainen, pidoissa käytetty kyliks-viinimalja on valmistettu dreijaamalla. Musta väri saatiin aikaan kolmivaiheisella polttamisella. Paikoittain saven alkuperäinen punainen väri näkyy läpi. Viinimaljan toista kahvaa on korjattu liimaamalla. Viinimaljassa ei ole jalkaa. Maljan sisäosan pohjassa on geometrisia viivoja, jotka kaiverrettiin märkään saveen. Jalan sisällä on savimaalista paljaiksi jätettyjä renkaita, jotka jäivät polttamisen jälkeen punaisiksi.

Kreikkalainen kyliks-viinimalja oli yksi antiikin ajan yleisimmistä juomamaljatyypeistä. Sen musta väri saatiin kolmivaiheisella polttamisella. Erityisesti pidoissa kyliks-viinimaljoista juotiin viiniä ja mahdollisesti niitä käytettiin myös erilaisissa juomapeleissä. Kyliks-maljojen muoto voi vaihdella, mutta ne kaikki ovat leveitä ja suhteellisen matalia.

Kuvan viinimalja on ns. ”varreton kyliks”. Kaikkein kalleimmissa ja hienoimmissa kylikseissä oli tyypillisesti pohjassa kuva, joka usein oli humoristinen. Kyliksit, joihin oli maalattu kuvioita, maksoivat enemmän. Esimerkin kyliks on tavanomaisempaa mallia ilman kuvioita. Se on kuitenkin erittäin laadukas ja huolella valmistettu, mikä viittaa siihen, ettei se ollut arkinen esine.

Lähteet

Leena Pietilä-Castrén ja Suomen Ateenan-Instituutin säätiö. The Graeco-Roman Terracotta Figurines of Finland and Their Collectors. Helsinki. 2007.

Leena Pietilä-Castren. Suomalaisista antiikkikokoelmista. Keräilijät ja heidän esineensä.

Linkit

SKOPin kokoelma Finnassa

Arkeologisten kokoelmien Finna-sivu

Museoviraston arkeologiset kokoelmat

Asiasanat: Museoviraston arkeologiset kokoelmat, SKOPin kokoelma, arkeologiset esineet, Antiikki, Antiikin Kreikka, Antiikin Rooma, keramiikka, öljylamput, vaasit, figuriinit, kyliks, votiivilahjat

Pääkuvan tiedot: Korkeakouluharjoittelija Ilona Hautamaa tutkii Erkki Keckmanin keräämää SKOP:in kokoelmaa Museovirastossa syksyllä 2021. Kuva: Soile Tirilä / Museoviraston Kuvakokoelmat