Kulttuuri ja kestävä kehitys – osa II

Lue kirjoitusparin ensimmäinen osa

Ihmiskunnan kestämättömistä ja luontoon kajoavista elintavoista kertyvä tutkittu tieto, jota meillä on käytössämme kaiken aikaa enemmän, ei itsessään riitä kannustamaan yhteiskuntiamme radikaaleihin muutoksiin. Tämä saatiin todeta viimeksi Glasgow'n ilmastokokouksessa, jossa keskeisten kysymysten ratkaisemista päätettiin jälleen kerran lykätä tuonnemmaksi.

Vuosikymmenen alussa puhjennut pandemia ja sitä seurannut epävakaus on osoittanut, että ihmiset kykenevät pakon edessä muuttamaan päivittäisiä rutiinejaan ja venymään arjessa yhteisen edun hyväksi. Ilmastonmuutoksen kohdalla emme voi odottaa tällaisen absoluuttisen pakon ilmaantumista – muutosprosessi on saatava käyntiin omaehtoisesti.

Sodat ja konfliktit vievät huomiotamme pois ekologisesta kestävyyskriisistä. Agenda 2030 -ohjelman kaksi viimeistä tavoitetta muistuttavat meitä siitä, että yhteiskunnallisen vakauden turvaaminen on kriittinen osa kestävyystavoitteiden onnistumista. Myös tällä osa-alueella kulttuuri voi toimia muutosvoimana.

Agenda 2030 -ohjelman tavoite nro 9 muistuttaa huonoa puitelakia ja on ohjelman kohdista ristiriitaisin. Siinä yhtäällä kannustetaan tuplaamaan teollisten työpaikkojen määrä vähiten kehittyneissä maissa ja toisaalla myönnytään siihen, että maat voivat kehittää teknologioita ja prosessejaan ”omien valmiuksien mukaisesti”.

Kulttuuri resonoi tavoitealueeseen välillisesti siten, että osana teollisuuden uusiutumista ohjelma korostaa TKI-toiminnan merkittävää kansallista lisäresursointia. Pääministeri Sanna Marinin hallituksen kunnianhimoinen tavoite nostaa TKI-panostusten tasoa edellyttää nykysuunnitelmien mukaan mm. laadukkaiden tutkimusympäristöjen rakentamista ja ulkomaisten osaajien houkuttelua erilaisin palveluin. Huippututkijoita houkuttelevien toimintaympäristöjen rakentamisessa tarvitsemme luovia osaajia monelta eri alalta. Lisäarvoa eivät synnytä tällöin vain laadukkaat fasiliteetit, vaan inspiroiva, turvallinen ja kulttuurisesti rikas asuinympäristö.

Opetus- ja kulttuuriministeriö julkaisi loppuvuodesta 2021 ohjelman Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi. Sen linjausten mukaisesti julkinen sektori lähtee torjumaan rakenteellista, institutionaalista ja moniperusteista syrjintää, rasismia ja eriarvoistavaa kohtelua.

Valtiojohtoista prosessia vaikuttavampaa on kuitenkin ollut linjauksia edeltänyt pioneerityö. Bipoc-tekijät, kansalaisaktivistit, taiteilijat ja taideyhteisöt ovat avanneet julkista keskustelua yhdenvertaisen yhteiskunnan kehittymistä jarruttavista ongelmista. He ovat auttaneet kehittämään sensitiivisten asioiden käsittelyä helpottavaa käsitteistöä ja keskustelukulttuuria. Aktivistit toimivat auran kärkenä, kun kasvatamme ymmärrystämme jakamattomista ihmisoikeuksista.

Tuore arkkitehtuuripoliittinen ohjelma linjaa, että ”hyvin suunniteltu ympäristö lisää ihmisten yhdenvertaisuutta ja hyvinvointia”. Viideksitoista vuodeksi laadittu ja innovatiivinen Apoli-ohjelma nojaa toimenpide-ehdotuksensa kestävän kehityksen pilareihin. Sen kautta pyritään edistämään esteettömien ja yhdenvertaisuuden kokemusta palvelevien rakennettujen ympäristöjen syntyä.

Hyvän rakennuskulttuurin huomioiminen yhteiskunnan kehittämisessä saa lisävauhtia maassamme myös vuonna 2021 allekirjoitetusta Davosin julkistuksesta. Kansallisen tason linjausten lisäksi monissa kaupungeissa on jo laadittu paikallinen arkkitehtuuripoliittinen ohjelma.

Luovaan sektoriin lukeutuvalla mainonnan ja markkinoinnin toimialalla on tunnetusti voimakas vaikutus kuluttajakäyttäytymiseen. Kuluttajasuojalaissa on jo olemassa elementtejä, joilla estetään käyttämästä mainonnassa eettisesti ja moraalisesti arveluttavia keinoja. Laissa mm. kielletään käyttämästä väkivaltaa tai syrjiviä elementtejä sekä estetään lasten hyväuskoisuuden ja kokemattomuuden hyväksikäyttö. Mainontaa toisin sanoen ohjataan sosiaalisesti ja kulttuurisesti kestävään suuntaan.

Suomen laajaa ja aikoinaan ainutlaatuista kuluttajasuojalakia kehittämällä voitaisiin tulevaisuudessa vaikuttaa myös ympäristömme kannalta kestämättömien tuotteiden mainontaan.

Taiteen kultakausi toi aikansa luovat osaajat ja yhteiskunnalliset kehittäjät yhteen ennen näkemättömällä tavalla. Arkkitehtuurin, kuvataiteen, musiikin ja kirjallisuuden tuesta politiikalle syntyi liitto, jolla oli merkittävä vaikutus kansalliseen heräämiseen. Samalla tavoin taide ja kulttuuri voivat nykyajassa vahvistaa yhteishenkeä ja valmistaa kansalaisia ilmastohaasteen kohtaamiseen. Yksilöiden valmiuksia sopeutua tulevaan voidaan vahvistaa positiivisella vaikuttamistyöllä ja taiteen keinoin.

Taloustieteilijä Sixten Korkman puolusti Helsingin Sanomissa (2.2.2021) yksityisomistusta todeten, että yhteisesti omistettu saa aina osakseen vähiten huolenpitoa. Vesistöjen suojelussa Itämeri on ollut suomalaisten suuri yhteinen omistusalue, jonka tilaa ihmiset ovat kuitenkin joukolla – tietoisesti ja tietämättään – vuosikymmeniä heikentäneet. Vasta näkyvä kampanjointi yhteisen murtovesialtaan puolesta on 2000-luvulla jarruttanut sen kunnon jatkuvaa heikentymistä.

Eräs merkittävistä Itämeren suojelijoista on John Nurmisen säätiö, jonka kautta kuuluisan laivanvarustajasuvun jälkeläiset toimivat merellisen kulttuuriperinnön säilyttämisen ja samalla vesiekosysteemin paremman tulevaisuuden puolesta. Henkilökohtainen kiinnittyminen (suku- tai henkilöhistorian kautta) auttaa meitä tunnistamaan vastuumme myös yhteisestä omaisuudesta.

Kiinnittyminen voi tapahtua myös harrastuksen kautta. Tästä puolestaan on hyvänä esimerkkinä yhteistyö, jota kulttuuriperinnöstä kiinnostuneiden sukellusharrastajien yhteisöt tekevät esimerkiksi Museoviraston meriarkeologien kanssa.

Suomalainen metsäsuhde ja jokamiehenoikeudet ovat aineettoman kulttuuriperinnön kansalliseen luetteloon valittuja ilmiöitä. Metsäluonnolla on suomalaisille erityisen suuri merkitys, mikä näkyy vapaa-ajan toiminnassamme vuoden ympäri.

Sitran tekemän tutkimuksen mukaan peräti 74 prosenttia suomalaisista on huolissaan luonnon tilasta ja luonnon monimuotoisuuden heikkenemisestä. Elävän kulttuuriperinnön näkökulmasta metsä on aktiivisen harrastustoiminnan aarreaitta aina metsästyksestä hortoiluun. Ilmiönä poikkeuksellisen vahva ja historiallinen metsäsuhde tuo terävyyttä ja avoimuutta keskusteluun suomalaisen metsäsektorin vastuullisuudesta.

Kulttuurilla on tärkeä tehtävä yhteiskunnallisen vakauden rakentamisessa. Parhaimmillaan se luo tilaa yhdenvertaiselle kohtaamiselle, edistää kykyämme empatiaan ja rakentaa vuorovaikutusta eri ihmisryhmien välillä.

Osana laajaa lähiötutkimustaan tutkijat Eeva Puumala ja Karim Maïche ovat todenneet, että ”[…] yhdenvertaisuuden arkiset paikat ja potentiaalit ovat tärkeitä, kun haluamme turvata yhteiskuntarauhaa ja edistää hyviä suhteita erilaisten ihmisten välillä”. Kulttuuritoimintaa ja -tapahtumia järjestävien tahojen on hyvä muistaa, että ilman jakamattomien ihmisoikeuksien arvopohjaa myös hyvää tarkoittava kulttuurityö voi olla luonteeltaan ulossulkevaa ja eriarvoisuutta lisäävää.

Poliittisten ja elinkeinopoliittisten verkostojen ohella kulttuuriverkostot ovat tärkeitä kansainvälisen yhteistyön kanavia. Näillä verkostoilla on usein suora yhteys kansalaisyhteiskuntaan, ja niiden avulla voidaan tukea pehmeillä keinoilla mm. demokratiakehitystä.

Suomella ja Venäjällä on pitkä historia kulttuurivaihdon saralla ja lukuisia eri yhteistyöverkostoja (mm. Barentsin euroarktinen neuvosto, suomalais-venäläinen kulttuurifoorumi ja Pohjoisen ulottuvuuden kulttuurikumppanuus). Juuri nyt, verkostotoiminnan ollessa pakotteiden johdosta keskeytyneenä, on tilaisuus pohtia, miten verkostotyön avulla voitaisiin toimia jatkossa aiempaa vaikuttavammin kestävän kehityksen eteen.

***

Kulttuurialan osaajan on helppo tunnistaa toimijuutensa osana Agenda 2030 -ohjelman systeemistä kokonaisuutta ja löytää työlleen uusia merkityksiä kestävyyden edistämisen näkökulmasta. Uhkaavan ekokatastrofin torjuminen ei ole vain poliitikkojen, ympäristöasiantuntijoiden ja uusien teknologioiden kehittäjien varassa; siihen tarvitaan laajaa osaajajoukkoa kaikilta yhteiskunnan osa-alueilta.

Kirjoittaja on Taiteen edistämiskeskuksen erityisasiantuntija, joka toimii myös Kotiseutuliiton kestävyysjaoston asiantuntijana sekä mm. opetus- ja kulttuuriministeriön aineettoman kulttuuriperinnön ja kulttuurimatkailun asiantuntijatyöryhmissä.

Pääkuvan tiedot: Agenda 2030:n kestävän kehityksen tavoitteet.

Asiasanat: Agenda 2030, ilmastonmuutos, ilmastokriisi, kestävä kehitys, taloudellinen kestävyys, sosiaalinen kestävyys, kulttuuri

Kirjoitusparin ensimmäinen osa

Puumala, E., Maïche, K., & Tuomaala-Özdemir, S. (2021). Mahdolliset tulevaisuudet. teoksessa E. Puumala, K. Maïche, & S. Tuomaala-Özdemir (Toimittajat), Naapurusto: Tarinoita moniäänisestä lähiöstä (Sivut 254-269)

Agenda 2030 Suomessa

Davosin julkistus

Elävän perinnön wiki-luettelo: Suomalainen metsäsuhde

Elävän perinnön wiki-luettelo: Jokamiehenoikeudet

Sitra: Suomalaisten luontosuhteet -kysely

Taide, kulttuuri ja moninainen Suomi. Kulttuuripolitiikka, maahanmuuttajat ja kulttuurisen moninaisuuden edistäminen -työryhmän loppuraportti