2021 / Valokeilassa

Meritiedolla kestävästi tulevaisuuteen

Sallamaria Tikkanen & Maija Matikka

Miksi meritietoa? Meritietoa tarvitaan Itämeren pelastamiseksi. Mutta mihin tarvitaan merellistä kulttuuriperintötietoa? Kuka sitä tuottaa ja mihin sitä käytetään?

Meritiedolle on yhä enemmän kysyntää sekä maailmanlaatuisesti että Itämeren tasolla. Olemme riippuvaisia meristä, joten niiden tila puhuttaa. Yhteinen tavoite on merien kestävä käyttö. Tätä varten tarvitsemme meritietoa, ymmärrystä meristä sekä ihmisten suhteesta ja vaikutuksesta niihin.

On ”sinisen tiedon” aika

Meritiedon tarve on ajankohtaista. Kansainvälisesti puhutaan ”sinisestä hetkestä” tai ”sinisestä tiedosta”. Merien hyvä tila on keskeistä ihmisen hyvinvoinnille. Merien käyttö kuitenkin lisääntyy ja tila heikentyy, lajien monimuotoisuus kärsii ja ilmastonmuutos luo vakavia ongelmia. Tarvitaan tutkimusta ja enemmän tietoa, suojelua ja merialueiden käytön suunnittelua.

Viime vuosikymmeninä moderni tekniikka on avannut meille vedenalaisen maailman. Meret eivät ole kartoilla enää täysin kartoittamattomia valkoisia alueita kuten ennen. Saavuttamattomasta on tullut helpommin saavutettavaa. Kukapa ei olisi nähnyt upeita kuvia veden alta kaloineen, kasveineen ja hylkyineen.

Luonnontieteissä meriä on tutkittu jo pitkään. Esimerkiksi Suomen vedenalaisen meriluonnon 2004 alkanut inventointihanke VELMU on tuottanut paljon tietoa lajeista, luontotyypeistä ja geologisista muodostumista. Kartoitus jatkuu edelleen ja tuloksiin voi tutustua karttapalvelussa. Viime aikoina meri on tullut tutkimuksen kohteeksi myös maisemana, tilana ja kokemusten maailmana. Humanistisissa ja yhteiskuntatieteissä puhutaan ”blue humanities” -tutkimuksen ajasta.

Merellinen kulttuuriperintö

Merellistä kulttuuriperintöä ovat laajasti ajateltuna kaikki rannikolta, saaristosta ja meren pohjasta löytyvät rakennetut ja arkeologiset jäljet, joissa näkyy ihmisen tapa käyttää vesialueita ennen ja nyt. Kulttuuriperintöä ovat myös arkistoihin, kirjastoihin ja museoihin kerätty merellinen aineisto sekä aineettomat arvot, kuten vanhat tiedot, taidot ja perinteet.

Tieto merellisestä kulttuuriperinnöstä on osa meritietoa. Sitä tarvitaan ajankohtaisiin tavoitteisiin ja toimintoihin, kuten merialuesuunnitteluun (esimerkiksi missä on hylkyjen ja muun merellisen perinnön keskittymiä) ja kulttuuriperintömatkailun edistämiseen (esimerkiksi missä voi vierailla majakoilla ja saaristokylissä).

Museovirasto ja Metsähallitus vedenalaisinventoimassa Jussarön Vesillä Raaseporissa
Museovirasto ja Metsähallitus vedenalaisinventoimassa Jussarön vesillä Raaseporissa Kuva: Jesse Jokinen, Museovirasto.

Miten tuotetaan ja jaetaan tietoa merellisestä kulttuuriperinnöstä?

Museoviraston meriarkeologitiimi tuottaa yhdessä sukeltajien kanssa tietoa hylkyjen sijainneista, ajoituksesta ja alkuperästä. 3D-mallinnuksista saa yhdellä silmäyksellä käsityksen hylyn säilyneisyydestä ja olemuksesta. Tieto vedenalaisesta kulttuuriperinnöstä lisääntyy muun muassa vesirakennushankkeisiin liittyvien inventointien tuloksena sekä merenkulun turvallisuudesta ja merikartoituksesta vastaavan viranomaisen työn seurauksena.

Metsähallitus on organisoinut vedenalaisen perinnön ja saariston arkeologisten kohteiden inventointeja. Monet merestä ja vesiliikenteen historiasta kiinnostuneet museot ja yhdistykset jakavat tietoa verkkosivuillaan. Museovirasto on koonnut tietoa rakennetusta merellisestä perinnöstä esimerkiksi meriväylien merimerkkien ja luotsipaikkojen inventoinnissa 1996–2000 sekä valtakunnallisesti merkittävien rakennettujen kulttuuriympäristöjen listauksessa, jonka yli 1400 kohdealueesta 74 on luonteeltaan merellisiä .

Museoviraston keskeisin tiedonjakokanava merellisen tiedon välittämiseen on kulttuuriympäristön palveluikkuna www.kyppi.fi, jossa on tietoa arkeologisista kohteista, rakennusperinnöstä, rakennetuista kulttuuriympäristöistä ja niihin liittyvistä tutkimusraporteista. Viimeisin Museoviraston yhteenveto merellisestä kulttuuriperinnöstä on tehty merialuesuunnittelun taustatiedoksi.

Monipuolista meritietoa esitellään useiden suomalaisten organisaatioiden yhteisesti luomalla Itämeri.fi-sivustolla, joka avattiin keväällä 2020. Nyt on mahdollista ensimmäistä kertaa syventyä yhdessä paikassa meriluontoon, saada reaaliaikaista tietoa Itämeren olosuhteista, tutustua kulttuuriperintökohteisiin sekä hakea kuvia ja sukeltaa pinnan alle.

Vedenalaisen kulttuuriperinnön keskittymät kartalla
Kuva Raaseporin Slätlandetin 1700-uvun hylyn 3D mallista
Kuva Raaseporin Slätlandetin 1700-uvun hylyn 3D mallista
Kuva: Topi Sellman
Jussarön majakka Raaseporissa Sundharun luodolla
Jussarön majakka Raaseporissa Sundharun luodolla
Kuva: Riikka Tevali, Museovirasto

Meritiedon vuosikymmen 2021–2030

Merien merkitys on noussut maailmanlaajuisen ympäristöpolitiikan keskiöön. YK on omistanut tulevan vuosikymmenen merentutkimuksen edistämiselle. Tutkimus on edellytys merien tilan parantamiselle. Toimijat halutaan yhteisten kestävän kehityksen tavoitteiden taakse jakamaan avoimesti tietoa ja edistämään tietoisuutta. Myös meriarkeologia on teemavuoden tieteiden joukossa kulttuuriperintöverkoston esiin nostamana.

Museovirasto haluaa olla mukana omalta osaltaan tukemassa kestävää kehitystä lisäämällä ja jakamalla merellistä kulttuuriperintötietoa. Meri on tärkeä osa suomalaista kulttuuria, identiteettiä, hyvinvointia ja taloutta. Merellinen kulttuuriperintö liittyy näihin kaikkiin.

Linkit:

VELMU karttapalvelu

Meriväylien rakennusperintö

Kulttuuriympäristön palveluikkuna

Suomen merellisen kulttuuriperinnön tilannekuvaus

The Decade of Ocean Science for Sustainable Development

Asiasanat: meritieto, merellinen kulttuuriperintö, meriarkeologia, Meritiedon vuosikymmen 2021–2030

Pääkuvan tiedot: Jesse Jokinen kuvaa Garpen-saaren luona olevaa 1800-luvun hylkyä Kemiönsaaressa. Kuva Riikka Tevali