Kulttuuriperinnöstä resilienssiä kriisiaikoina

Vuosi 2020 on ollut erilainen kuin suunnittelimme. Maailmanlaajuisen pandemian aikana globaalit verkostot ja keskinäisriippuvuus ovat korostuneet. Toisaalta arkielämä on kääntynyt sisäänpäin ja elinpiirimme on kutistunut kotiin, lähiympäristöön ja työpaikalle. Pandemia on koetellut kriisinkestävyyttämme monella tavalla, henkisesti mutta myös aineellisesti. Miten yhteiskunta on varautunut tällaisiin kriiseihin, ja onko se riittävän resilientti toipuakseen niistä joustavasti? Onko kulttuuriperinnöllä roolia tässä?

Koronakriisillä oli monenlaisia vaikutuksia Museoviraston toimintaan. Yksi harmillisimmista oli se, että käyntikohteita, kuten museoita, jouduttiin julkisina tiloina sulkemaan asiakkailta pahimmassa leviämisvaiheessa. Kohtaavan yleisötoiminnan keskeyttäminen johti kuitenkin sekä Suomen kansallismuseossa että monessa muussa museossa Suomessa ja maailmalla digitaaliseen loikkaan – museon tarjontaa ja sisältöjä tuotiin verkkoon nopeasti, enemmän ja uudenlaisilla tavoilla. Yleisöille haluttiin taata pääsy kulttuuriperinnön äärelle erityisesti kriisin keskellä ja sen vaikutusten pienentämiseksi.

Kansainvälisesti tiedetään jo, että kulttuuriperintöaineistojen käyttö verkossa lisääntyi selkeästi koronakriisin aikana. Museoviraston digitaalisia aineistoja on kerätty omalle verkkosivulleen. Kansallismuseon digitaaliset aineistot löytyvät Avoin museo-sivulta.

Museot myös aloittivat nopeasti poikkeusajan dokumentoinnin kokoelmiin. Maria Ollila kertoo tästä työstä jutussa ”Koronakriisi on tulevaisuuden historiaa”. Suomen koronahistoria on nyt tallennettu laajasti suomalaisiin museoihin ja muihin muistiorganisaatioihin. Nykyajan ilmiöiden tallennus kertoo siitä, miten museoissa rakennetaan pitkäjänteisesti kestäviä kokoelmia, jotka pysyvät relevantteina myös tulevaisuudessa.

Laajemmin tarkasteltuna kriisit tuovat pintaan kysymyksen siitä, mikä rooli kulttuuriperinnöllä on kriiseissä ja erityisesti niistä toipumisessa eli resilienssissä. Pohdin koronakriisin alussa Museoviraston blogissa kulttuuriperinnön roolia osana kansallista turvallisuusstrategiaa:

Mitä ovat yhteiskunnan kannalta kriittiset tehtävät kulttuuriperintötyössä? (Museovirasto.fi)

Pohdinnan ydin oli: ”Jotta poikkeustilasta voidaan palautua mahdollisimman hyvin, kulttuuripalvelujen omasta toimintakyvystä, ylläpidosta, mukautuvuudesta ja toipumiskyvystä on pidettävä huolta.” Kulttuuriperintö antaa perspektiiviä ja auttaa ymmärtämään monimutkaisia riippuvuussuhteita. Se myös ja voi parhaimmillaan tarjota ratkaisuja viheliäisiin ongelmiin. Vaikka nyt pohdimme kriisiä, resilienssiä tarvitaan myös normaalioloissa. Työn pitää olla pitkäjänteistä ja tähdätä tulevaisuuteen.

Tässä Kulttuurista perinnöksi -julkaisussa korostuu hienolla tavalla se, kuinka tulevaisuussuuntautunutta, osallistavaa ja yhteisöllistä Museoviraston tekemä työ tänä päivänä on. Samalla korostuu se, kuinka moneen suuntaan työ ulottuu. Voisi sanoa, että kaikki ulottuvuudet listasta ”maalla, merellä ja ilmassa” toteutuvat.

Reagointiin ja yhteiskunnallisesti aktiiviseen vaikuttamiseen tarvitaan tietoa ja ulottuvuuksien ymmärtämistä. Rakennamme kulttuurista ja yhteiskunnallista resilienssiä kulttuuriperinnön keinoin yhdessä osallistujien ja kumppaneiden kanssa. Se kantaa meitä kaikkia yli vaikeiden aikojen kohti parempia, mahdollisia tulevaisuuksia.