Koronakriisi on tulevaisuuden historiaa

Museovirasto on dokumentoinut yhteiskunnallisia poikkeusaikoja jo vuosikymmenien ajan. Sisällissodan loppuvaiheessa vuonna 1918 Suomen kansallismuseolle kerättiin usean sadan esineen kokonaisuus Helsingistä. Elämää toisen maailmansodan aikana ja 1990-luvun lamaa dokumentoitiin laajasti valokuvaamalla.

Nykyajan tallennus on osa museon perustyötä. Vaikka kaikkia viime vuosien kriisejä ei ole dokumentoitu kattavasti, koronakriisin dokumentointi saatiin nopeasti käyntiin hyvällä suunnittelulla ja nykydokumentoinnin toimintamalleilla.

Nykydokumentoinnissa aikamme ilmiöt ja tapahtumat tallennetaan tuoreeltaan tai jo niiden ollessa meneillään. Tallennusmenetelmät, kuten aineiston keruu, videokuvaus tai valokuvaus, valitaan aihe- ja projektikohtaisesti.

Suomen kansallismuseossa ja Museoviraston Kuvakokoelmissa nykydokumentointi on osa kokoelmatyötä. Omien hankkeiden lisäksi Suomen kansallismuseo ja Kuvakokoelmat tekevät yhteisiä projekteja. Yhteisprojektien aiheina ovat olleet esimerkiksi Suomi 100 -juhlavuosi, muovikriisi, romanikulttuuri, kansalaisaktivismi ja paperittomien ihmisten asema.

Vaikka koronakriisi yllätti muun yhteiskunnan ohella myös Museoviraston henkilökunnan, se tunnistettiin historialliseksi poikkeusajaksi, jopa käännekohdaksi, josta täytyy dokumentoida valikoituja aineistoja kokoelmiin. Samalla kun digiloikattiin etätöihin ja soviteltiin mahdollisesti myös perhearkea ja työntekoa yhteen, aiheiden valintaa ja kenttätöitä suunniteltiin tiiviisti.

Dokumentoitavia aiheita pohdittiin maaliskuun puolivälistä lähtien Suomen kansallismuseon Kokoelmat ja tutkimus -yksikön ja Museoviraston Kuvakokoelmien kesken. Tilanne oli erikoinen, sillä työntekijät elivät ja kokivat poikkeusaikaa vahvasti myös itse. Dokumentointi haluttiin aloittaa kuitenkin heti, vaikka ei ollut mitään tietoa siitä, mihin suuntaan tilanne kehittyy. Kuvakokoelmien kolme määräaikaista kuvaajaa olivat työssä merkittävä apu.

Dokumentointikohteita pohdittaessa oli selvää, että koronan kokonaisvaikutus yhteiskuntaan selviää viiveellä, ja keskityimme seuraamaan koronakriisin eri vaiheita. Kohteiksi valittiin muun muassa Uudenmaan rajasulku ja rajoitusten vaikutus liikenteeseen esimerkiksi satamissa ja lentokentällä sekä yhteiskunnan kannalta kriittisten alojen toiminta ruoan vähittäismyynnissä ja Kirurgisen sairaalan koronaosastoilla.

Koska koronan tuomat riskit piti ottaa huomioon sekä työntekijöiden että kohteena olevien tahojen kannalta, kehitettiin uusia työtapoja. Työryhmässä luotiin turvallisuusohjeistus Museoviraston oman ohjeen ja viranomaissuositusten pohjalta. Ohjeita ja toimintatapoja päivitettiin tarkentuneiden viranomaisohjeiden mukaan.

Dokumentoinnin toteutustavoista sovittiin kuvattavien ja haastateltavien kanssa etukäteen. Kun tavattiin kasvokkain, pidettiin riittävää etäisyyttä ja käytettiin suojavälineitä, kuten hanskoja ja maskeja. Haastatteluissa tehtiin digiloikka ja hyödynnettiin esimerkiksi verkossa toimivaa Teams-kokouspalvelua.

Kenttätöissä konkretisoitui se, että vaikka korona vaikuttaa kaikkien suomalaisten elämään, kokemukset eivät ole samanlaisia. Omasta museoalan etätyökuplasta saapuneet dokumentoijat kohtasivat hypermarketissa, koronasairaalassa tai rajasulkupisteellä työntekijöitä, jotka kävivät töissä normaalisti ja joiden koronamaailma oli varsin erilainen.

Dokumentoinneilla täydennettiin myös viime aikoina tallennuksen kohteena olleita aiheita. Esimerkiksi Global Clinicin eli paperittomien klinikan toimintaa dokumentoimalla selviteltiin, miten korona on vaikuttanut paperittomien jo valmiiksi hankalaan asemaan. Kansalaisaktivismin tallennusta jatkettiin dokumentoimalla Black Lives Matter -mielenilmaus 3.6.2020. Katse käännettiin myös oman organisaation toimintaan dokumentoimalla Museoviraston henkilökunnan työtä sekä Kansallismuseon avaamista yleisölle esivalmisteluineen kesäkuun alussa.

Museot tallensivat poikkeusaikaa myös muualla Suomessa ja ulkomailla. Keskustelimme muiden museoiden ja muistiorganisaatioiden kanssa näkökulmista ja työnjaosta. Museoiden yhteistyöverkosto TAKO kokosi aiheita yhteen ja järjesti huhtikuussa museoiden koronatallennusta käsittelevän verkkotilaisuuden.

Suomen kansallismuseon ja Museoviraston Kuvakokoelmien yhteinen koronadokumentointityö sai jo maaliskuun lopulla julkisuutta esimerkiksi YLEn ja The New York Timesin juttujen myötä. Poikkeusaika onkin nostanut nykydokumentointia toimintatapana esille laajasti.