Kulttuuriperintö ilmastokriisin kourissa – mutta myös osana ratkaisua?

Muutokset ilmastossa vaikuttavat jo nyt paitsi luonnon ekosysteemiin, myös ihmisen rakentamiin infrastruktuureihin ja ympäristöihin sekä moniin sosiaalisiin käytäntöihin, kuten kulttuuriperintöön. Rakennussuojelun ja kulttuuriympäristöjen vaalimisen asiantuntijajärjestö ICOMOS on korostanut ilmastonmuutoksen vaikutusten olevan akuutti ihmisoikeuskysymys myös suhteessa kulttuuriperintöön, sillä vaikutukset uhkaavat kokonaisia kulttuureja. Pian joudutaan tekemään valintoja siitä, keiden kulttuuriperintö kyetään dokumentoimaan ja turvaamaan ja keiden ei. Myös ilmastopakolaisuus irrottaa ihmisiä kulttuurisesta perinnöstään. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat usein voimakkaimmin ihmisiin, jotka ovat jo valmiiksi haavoittuvassa asemassa.

Kulttuuriperintö on enemmän kuin monumentit: käsitteenä se lavenee maisemaan ja ihmisen luomiin ympäristöihin sekä näitä koskeviin käytäntöihin, taitoihin, tapoihin ja käsityksiin. Kulttuuriperinnön potentiaali suuriin muutoksiin sopeutumisessa on ehkä helpompi ymmärtää sen aineettomien ulottuvuuksien kautta. Kulttuuriperintö ei ole vain uhkien kohde, vaan sillä on myös annettavaa.

Edellinen aktiivisuuden aalto oli noin kymmenen vuotta sitten, jolloin syntyi monta tärkeää raporttia. Nyt on selvästi seuraava vaihe, jossa peräänkuulutetaan konkreettisia toimia ja halutaan nopeita edistysaskeleita. Tuoreimpina mielessä ovat kotimaista keskusteluista viime Museopäivät, joissa ilmastonmuutos oli keskiössä. Syksyllä 2019 myös Museoalan Teemapäivät tarttuu ilmastokysymyksiin. Tuore kansainvälinen esimerkki on Euroopan neuvoston kulttuurin, kulttuuriperinnön ja maiseman johtokomitean teemakeskustelu, jossa käsiteltiin kulttuuriperintöön kohdistuvia vaikutuksia ja uhkia sekä kulttuuriperinnön tarjoamia ratkaisuja ja keinoja hillitä ilmastomuutoksen vaikutuksia. Keskeiseksi tavoitteeksi hahmottui kulttuuriperintöpolitiikan kytkeminen osaksi ilmastopolitiikkaa.

Kansainvälisesti katsoen ilmastokriisin yhteys kulttuuriperintöön on tunnistettu, mutta toimien laajuus ja kiireellisyyskin vaihtelevat. Euroopan neuvoston keskustelussa Viro nosti esille tulvariskien kartoitusta, Norja kertoi tekeillä olevassa kulttuuriperinnön ”white paperissa” kytkevänsä alan osaksi kestävyyspolitiikkaa, Alankomaat nosti esiin tulvariskit ja valtion taloudellisen varautumisen. Suomen puheenvuorossa peräänkuulutettiin kulttuuriperinnön ja maiseman integrointia osaksi ilmastopolitiikkaa ja osaksi ratkaisuja esimerkiksi etsimällä kulttuuriperinnöstä kestäviä rakentamisen tapoja. Kulttuuriperinnön dokumentoinnin merkitys on sekin tunnistettu. Myös tietoisuuden ja osaamisen vahvistaminen olivat esillä, ja siinäkin kulttuuriperintöalalla voi olla vahvempi rooli.

Kulttuuriperintökohteisiin on tallentunut tietoa ilmaston muuttumisesta ja siitä selviytymisestä varhaisempina aikoina. Yhteisöillä on hyödyllistä kokemusperäistä tietoa sopeutumisesta. Tätä ympäristöä koskevaa kulttuuriperintöä (environmental heritage) tulee hyödyntää ympäristömuutosten tutkimuksessa, niiden torjumisessa ja niihin sopeutumisessa. Monitieteinen tutkimus voisi tuoda tärkeää lisätietoa menneisyyden selviytymiskeinoista pohjaksi tulevaisuuden skenaarioita varten.

Kulttuuriperintöä koskeva tieto voi edistää kestävyyttä myös hyvin arkisesti ja käytännönläheisesti. Esimerkiksi perinteisistä ja koetelluista rakentamisen tavoista voidaan löytää konkreettisia malleja, jotka vähentävät rakentamisen ympäristökuormitusta. Samalla fokus kohdistuu rakentamiseen jo käytetyistä luonnonvaroista huolehtimiseen sekä olemassa olevan mahdollisimman pitkäjänteiseen hyödyntämiseen, jatkuvaan ylläpitoon ja korjaamiseen vain tarvittaessa.

Kulttuuriperintö ja sen mahdollisuudet ja näkökulmat tulee kytkeä osaksi ilmastotietoista rakennetun ympäristön ja maankäytön suunnittelua. Ilmastomyönteisten muutosten rinnalla on arvioitava (usein tapauskohtaisesti) säilyttävien ratkaisujen ilmastoviisaus, kuten esimerkiksi onko energiatehokas uudisrakennus ilmastoviisaampi ratkaisu kuin jo olemassa olevan ylläpito ja korjaaminen tai onko täydennysrakentaminen ilmaston kannalta parempi kuin historiallisen viheralueen säilyttäminen esimerkiksi hulevesialueena.

Kulttuuriperintö auttaa sopeutumaan muutokseen. Esimerkiksi rannikkoseutujen perinteiset tavat elää sekä yhteisöjen tieto ja kokemus voivat auttaa löytämään tapoja sopeutua tulviin. Yhteisöjä ja kansalaislähtöisiä työmenetelmiä voidaan käyttää myös uhanalaisen perinnön kartoittamisessa. Samalla ne lisäävät yhteisöjen ja yksilöiden tietoisuutta ilmastonmuutoksesta sekä halua ja mahdollisuuksia toimia. Kulttuuriperinnön avulla voidaan keskustella yhteisön arvoista silloin kun muutos osuu kohdalle.

ICOMOSin tuoreessa The Future of Our Pasts -raportissa käydään tarkemmin läpi kulttuuriperinnön roolia ilmastokriisin ratkaisuissa:

• perintöä ja kohteita voidaan käyttää konkreettisina esimerkkeinä korostettaessa ilmastonmuutokseen tarttumisen kiireellisyyttä
• kulttuuriperintö voi tarjota malleja sopeutumis- ja hillintästrategioista
• kulttuuriperintö voi olla merkityksellinen yhteisöjen selviytymis- ja sopeutumiskyvyn, resilienssin, rakentamisessa.

Ihminen on toiminnallaan aiheuttanut ilmastokriisin. Kulttuuriperintökin on osa luonnonvarojen kuluttamisen merkkejä, erottamaton osa kokonaisuutta. Jotta ratkaisuissa päästäisiin eteenpäin, tulisi kriisiä osaltaan synnyttäneestä luonto vs. kulttuuri -jaottelusta edetä luonnon ja kulttuurin integroimiseen. Kulttuuriperintöalan näkökulmasta tämä merkitsee (ainakin) kulttuuristen näkökulmien vahvempaa integrointia luonnonsuojeluun ja vastaavasti kulttuuriperintöalan käytäntöjen arviointia ekologisen kestävyyden näkökulmasta.

Tampereella keväällä 2019 järjestettyjen Museopäivien teemana oli ilmastonmuutos. Pirkanmaan maakuntamuseo ja Museovirasto järjestivät päivillä yhteistyössä paneelikeskustelun, joka keskittyi kulttuuriympäristöön ja ilmastonmuutokseen.

Paneelin asiantuntijat totesivat yksimielisesti ilmastonmuutoksen tärkeäksi teemaksi heidän omissa vaihtelevissa työrooleissaan. Samalla todettiin myös kulttuuriympäristön paradoksaalisuus suhteessa ilmastonmuutokseen. Kulttuuriympäristö ilmentää tapoja, joilla ihminen on muuttanut ja tuhonnut ympäristöään. Toisaalta kulttuuriympäristön ja luonnonympäristön suojelun keinot ovat ainakin osin samansuuntaisia.

Keskustelussa todettiin, että rakennetun ympäristön ilmastovaikutuksista on tutkimustietoa mutta kulttuuriympäristön suojelun näkökulma puuttuu selvityksistä. Kulttuuriympäristön suojelu on siis jäänyt ilmastotyön ulkopuolelle.

Tärkeä esiin noussut teema oli standardien, mittaristojen ja olosuhdevaatimusten uudelleenarviointi ja kohtuullistaminen, olipa kyse sitten museoiden tai asuinrakennusten olosuhteista, matkailusta tai elintasostamme yleensä. Kulttuuriympäristö voikin näyttää suuntaa myös siitä, mikä aiemmin oli tarpeeksi ja minkä pitäisi riittää myös meille.

Kestävälle kehitykselle ja ilmastonmuutokseen sopeutumiselle on luotu useita suuria suuntaviivoja:

• YK:n kestävän kaupunkikehityksen Habitat III -ohjelma (2016)
• Sendain luonnonkatastrofien vähentämisen toimintalinjaukset 2015–2030 (2015)
• Kestävän kehityksen tavoitteet (2015).

Kulttuuriset tekijät on tunnistettu tärkeäksi osaksi kriisin ratkaisua tai ainakin sopeutumista esimerkiksi Pariisin ilmastosopimuksessa. Myös hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) tuoreimmissa raporteissa on mainittu kulttuuriperintö lukuisia kertoja. Kulttuuriperintöala on periaatteellisella tasolla sitoutunut näihin päämääriin. Nyt on aika konkretisoida kulttuuriperinnön antia ja merkitystä ilmastopolitiikalle ja tulevaisuudelle.

Kulttuuriperinnön ammattilaisten ja ilmastonmuutoksen tutkijoiden yhteistyötä kannattaisi tiivistää. Siitä hyötyisivät molemmat osapuolet sekä käsillä olevien ongelmien ratkaiseminen. Samalla kenties syntyisi uutta tietoa ja näkökulmia, joiden avulla kulttuuriperintö voitaisiin integroida nykyistä paremmin osaksi ilmastopolitiikkaa ja ilmastokriisin ratkaisuja. Luonto ja kulttuuri voisivat kulkea rinta rinnan samaan suuntaan.

Climate change threatens Acropolis and other ancient Greek monuments. The Telegraph 25.6.2019. https://www.telegraph.co.uk/news/2019/06/25/climate-change-threatens-acropolis-ancient-greek-monuments/ [viitattu 18.7.2019]

Going ”Zero Waste”: promoting sustainable consumption and production in Cultural heritage training. ICCROM, https://www.iccrom.org/projects/going-zero-waste-promoting-sustainable-consumption-and-production-cultural-heritage [viitattu 26.8.2019]

Ilmasto. Perustietoa suunnittelijalle. RTS 19:20 Ohjekorttiehdotus 28.6.2019.

Ilmastonmuutos. Hillintä ja sopeutuminen rakennetussa ympäristössä. RTS 19:21 Ohjekorttiehdotus 28.6.2019.

Ilmastotietoinen suunnittelu. Maankäyttö. RTS 19:22 Ohjekorttiehdotus 28.6.2019.

The Future of Our Pasts: Engaging cultural heritage in climate action. Climate Change and Heritage Working Group, ICOMOS 1.7.2019. https://www.icomos.org/en/77-articles-en-francais/59522-icomos-releases-future-of-our-pasts-report-to-increase-engagement-of-cultural-heritage-in-climate-action [viitattu 22.7.2019]

Tynkkynen, Nina 2018. Itämeri aikakoneena: ympäristöön liittyvän kulttuuriperinnön hyödyntäminen merensuojelussa. https://politiikasta.fi/itameri-aikakoneena-ymparistoon-liittyvan-kulttuuriperinnon-hyodyntaminen-merensuojelussa/ [viitattu 28.8.2019]

Venice has no official plan for how deal with climate change. By Anna Somers Cocks. The Art Newspaper 15.7.2019. https://www.theartnewspaper.com/analysis/venice-has-no-official-plan-for-how-deal-with-climate-change [viitattu 16.7.2019]

Venice, the Great Barrier Reef, and other World Heritage Sites are threatened by rising seas, massive storms, and extreme heat. Take a look at the damage. By Aria Bendix. The Business Insider US 15.7.2019. https://www.businessinsider.my/world-heritage-sites-damage-climate-change-2019-7/ [viitattu 16.7.2019]

Asiasanat: ilmastonmuutos, ilmastokriisi, kulttuuriperintö, kulttuuriympäristö, kulttuuriperintöpolitiikka, ilmastopolitiikka

Pääkuvan tiedot: Ilmaston ääri-ilmiöt muokkaavat maisemaa. Meri tulvi Kauppatorille tammikuussa 2019. Veden leviämistä estämään rakennettiin valli jätepaperista ja pahvista, joka kuvassa reunustaa Kolera-allasta. Kuvaaja: Pekka Vyhtinen, Helsingin kaupunginmuseo.