Miljoona, miljoona, miljoona lehtikuvaa

Mediaopintojeni kautta olen saanut hyvän kosketuksen sekä journalismin perusperiaatteisiin että valokuvien maailmaan. JOKA:n laajat ja kattavat lehtikuvakokoelmat edustavat itselleni paitsi arvokasta kulttuuriperinnöllistä tietolähdettä myös merkittävää historiallista ja yhteiskunnallista viestinnän ja vaikuttamisen välinettä. Mediakoulutukseni kautta olen kokenut pystyväni tuomaan jälleen uuden näkökulman tähän muutenkin taustaltaan kirjavaan ammattilaisten joukkoon.

Keskeisin työtehtäväni tähtäsi JOKA:n aineistojen luetteloimiseen sähköiseen kokoelmahallintajärjestelmään niin laajojen kokoelmien kuin yksittäisten kuva-aineistojenkin osalta. Luettelointityö ei ollut minulle täysin vierasta, sillä olen opintojeni yhteydessä tehnyt hieman vastaavanlaista työtä Kansalliselle audiovisuaaliselle instituutille tuottaessani metatietoa vanhojen kotimaisten elokuvien sähköiseen tietokantaan Elonettiin.

Uutta ja samalla sopivan haastavaa on kuitenkin ollut keskittyminen yksittäisten elokuvien sijasta laajoihin monen miljoonan kuvan kokonaisuuksiin. Opinnoistani niin tuttu syväanalyysimetodi on toisin sanoen saanut vaihtua huomattavasti suurpiirteisempään aineiston lähestymistapaan. Toisaalta olen voinut toteuttaa myös lapsuuden unelmaani salapoliisityöstä yrittäessäni selvittää taustatietoja yksittäisistä kuvista tai niissä esiintyvistä henkilöistä.

Olen päässyt osallistumaan viimeisimpään suuren kuvakokoelman muuttoon JOKA:n tiloihin Museoviraston Kokoelma- ja konservointikeskukseen Vantaalle. On ollut mielenkiintoista nähdä, miten vuosikymmenien aikana kerätty ja useamman aikakauslehden kattava kuva-arkisto rakentuu ja kuinka suuri merkitys huolellisella arkistoinnilla on kaikenlaista jatkokäsittelyä ajatellen.

Harjoitteluni Museovirastossa on ollut antoisa ja vastannut toiveisiini mielekkäästä ja kokemusrikkaasta harjoittelupaikasta. Turha jännittäminenkin on väistynyt työtovereiltani saamani kannustuksen ja luottamuksen ansiosta, mikä on lisännyt itsevarmuuttani tarttua uusiin työtehtäviin itsenäisesti ja omaa harkintakykyä käyttäen. Arvostukseni yhteistä kulttuuriperintöä kohtaan on kasvanut entisestään päästessäni seuraamaan lähietäisyydeltä, miten paljon aikaa, resursseja ja monipuolista ammattitaitoa sen vaaliminen todellisuudessa vaatii. On ollut hienoa olla osana tätä tehtävää.