Kestävyys ja korjaaminen

Rakentamisen ekologisia ratkaisuja etsitään usein uusista materiaaleista ja teknologisista innovaatioista. Liian vähän huomiota kiinnitetään jo olemassa olevien rakennusten käyttöiän jatkamiseen ja jatkuvuuden turvaamiseen. Hoidon ja korjaamisen kulttuuria on kehitettävä ja vahvistettava. Rakennukset tarvitsevat johdonmukaista huolenpitoa, jolla estetään rapistuminen ja varmistetaan säilyminen käyttökunnossa.

Ensimmäinen askel oikeaan suuntaan on kehittää suhtautumistamme rakennuksiin. Rakennuksia ei saa nähdä kertakäyttöhyödykkeinä, jotka hylätään niiden rikkouduttua tai puretaan käyttötarpeiden tai muodin muuttuessa. Yhtä tärkeää kuin korjaaminen, on löytää ja määritellä ne rakennukset osat, jotka eivät kaipaa korjaamista vaan voidaan säilyttää sellaisenaan. Ilman tämänkaltaiseen korjauskulttuuriin perustuvaa suunnittelua, päätöksiä ja toimenpiteitä säilyttäminen ei toteudu, vaan korjaustyöt laajenevat tarpeettomasti. Onnistunut korjaussuunnittelu edellyttää kohderakennuksen läpikotaista tuntemista.

Toisena lähtökohtana on ymmärrettävä, että rakennusten säilyminen edellyttää ylläpitoa. Huoltovapaiksi tehdyt rakenteet ovat osoittautuneet korjauskelvottomiksi ja kertakäyttöisiksi. Monet korjausrakentamisen haasteet liittyvät Suomessa pääosin nuoreen rakennuskantaamme, jonka toteutukseen on käytetty vaikeasti korjattavia, kokeellisia rakenteita. Rakennuksia on toteutettu tavoitellen huoltovapautta, joka on voinutkin toteutua enimmillään muutaman vuosikymmenen elinkaaren ajan.

Kolmas tärkeä periaate on ymmärtää rakennusten ja korjaushankkeiden erityisyys. Ei ole olemassa joka tilanteeseen sopivaa ainoaa oikeaa korjaamisen tapaa, vaan korjaustoimenpiteiden laajuus ja menetelmät tulee sovittaa kuhunkin kohteeseen ja tilanteeseen erikseen. Vanhan rakennuksen korjaamisen lähtökohdat on etsittävä rakennuksesta itsestään.

Rakennusten säilyminen ei ole ainoastaan ekologisesti ja taloudellisesti järkevää, vaan rakennusperintö on myös kulttuurinen voimavara. Vanhat rakennukset konkretisoivat meille historiaa ja edellisten sukupolvien työtä. Olemassa olevaa rakennettua ympäristöä hoitamalla ja täydentämällä luomme nykyajan ympäristöä, joka puolestaan määrittää tulevien polvien mahdollisuuksia. Vanhoilla rakennuksilla ylipäänsä, ei ainoastaan erikseen nimetyillä suojelukohteilla, on kulttuurista ja kokemuksellista merkitystä osana elinympäristöämme.

Myös rakennusten ja niiden ominaisuuksien tuntemukseen perustuva huoltaminen ja korjaaminen välittävät eteenpäin menneisyyden perintöä, työtapoja ja korjausosaamista.

Rakennusperintökohteiden hoidossa ja korjaamisessa kiinnitetään erityistä huomiota rakennuksen ilmeen ja materiaalien säilymiseen. Säilyttävästä korjaustavasta tulee ottaa oppia myös muun rakennuskannan hoitoon. Kohteeseen tutustuminen on tärkeää ja korjausten tulee perustua kattaviin tietoihin kohteesta. Usein on viisainta ja kestävintä tehdä mahdollisimman vähän. Samalla on huolehdittava tulevien korjausten edellytyksistä.

Vanhimmat rakennuksemme ja niiden hoito ovat kerryttäneet tietoa toimivista rakentamisen ja korjaamisen tavoista. Parhaiten kestäväksi osoittautuneet rakennukset ovat rakenteiltaan yksinkertaisia ja ymmärrettäviä ja hyödyntävät luonnon kiertokulkuun sopivia materiaaleja. Samaa pätee korjaamiseen.

Rakennuksen kestävyyttä ei saavuteta huoltovapailla materiaaleilla tai rakenteilla, vaan ylläpidettävillä ja tarvittaessa helposti korjattavilla ratkaisuilla. Jos yksittäisen rakennusosan huolto suoritetaan säännöllisesti ja jos kukin osa elinkaarensa päätyttyä voidaan helposti uusia, rakennuksen säilymiselle ei ole varsinaista ylärajaa.