Aineeton kulttuuriperintö opetuksessa – perinnevuoropuhelua ja oivalluksia

Aineeton kulttuuriperintö tarjoaa mielenkiintoisia mahdollisuuksia eri aihealueiden opettamiseen. Historiassa voidaan tutkia mikä ilmiöissä on pysynyt ennallaan ja mikä on ajan myötä muuttunut. Äidinkielessä voidaan pitää puhe itselle tärkeästä perinteestä. Kotitaloudessa voidaan tarkastella muiden maiden ruokaperinteitä tai valmistaa kalakukko, jonka lähtökohtana on oppilaiden itse valitsemat raaka-aineet. Onhan aineettomalle kulttuuriperinnölle luonteenomaista myös muutos. Jokainen sukupolvi muovaa eläviä perinteitä omikseen ja luo uusia.

Tärkeää aineettoman kulttuuriperinnön oppimisessa on ensisijaisesti sen luonteen oivaltaminen. Kulttuuri ei ole vain jotain minkä pariin mennään tai mitä tarjotaan ulkopuolelta. Aineeton kulttuuriperintö kietoutuu arkisen elämän ja juhlan hetkiin jokaisen elämässä. Tämän oivalluksen myötä on mahdollista myös hahmottaa omaa paikkaansa ympäröivässä kulttuurissa ja löytää siitä itselle merkityksellisiä kiinnekohtia. Jos jokin musiikkiperinne tuntuu itselle vieraalta, voi pohtia mistä se johtuu ja mitä tuttuja elementtejä se mahdollisesti sisältää. Ei ole tarkoituksenmukaista opetella ulkoa millaisia eläviä perinteitä Suomessa tai muualla maailmassa on, vaan pohtia mikä on itselle tärkeää, innostavaa tai ihmeellistä. Tätä myötä aineeton kulttuuriperintö muuttuu eläväksi omassa elämässä.

Oman kulttuurisen identiteetin muodostumisessa on tärkeää oppia paikantamaan omia merkityksiä elävän perinnön kartastosta. Yhtä lailla on tärkeää oppia hahmottamaan, että kartasto on limittäisiä ja päällekkäisiä merkityksiä tulvillaan. Sama perinne voi näyttäytyä erilaisena eri ihmisten elämässä. Ei ole esimerkiksi yhtä oikeaa tapaa viettää juhannusta tai valmistaa virpomisvitsoja. Samaan aikaan yhtäläisyyksiä voi löytyä aivan erilaisten perinteiden väliltä. Musiikin kuunteluun, kalastamiseen tai käsitöiden tekemiseen liittyvät kokemukset voivatkin sisältää samankaltaisia elementtejä. Kiinnekohdat eri perinteisiin saattavat löytyä myös kaukaa tai yllättäen. Vaikka jokin perinne ei tuntuisi tärkeältä itselle juuri tässä hetkessä, saattaa se olla merkityksellinen esimerkiksi omille vanhemmille. Kun oivalletaan miksi jokin perinne on tärkeä jollekulle muulle, opitaan samalla ymmärrystä ja avoimuutta.

Aineettoman kulttuuriperinnön tarkastelua voi ajatella perinnevuoropuheluna, jossa yksilö neuvottelee kulttuuriperinnön ilmiön kanssa. Kun ilmiöitä tarkastellaan erilaisista näkökulmista, niihin sitoutuneet merkitykset muotoutuvat ja uudistuvat. Perinnevuoropuhelu synnyttää parhaimmillaan ymmärrystä itseä ja muita kohtaan. Aineettomaan kulttuuriperintöön tutustumisessa on tärkeää jättää tilaa pohdinnalle, ihmetykselle ja kyseenalaistamiselle. Tällöin syntyneet oivallukset voivat rakentua omakohtaisesti omaksutulle, monipuolisuuden hyväksyvälle ja erilaisista merkityksistä möyheälle maaperälle.

Linkit:

Opi aineeton kulttuuriperintö: http://opi.aineetonkulttuuriperinto.fi/fi/

Elävän perinnön wikiluettelo: https://wiki.aineetonkulttuuriperinto.fi/

Aineeton kulttuuriperintö: http://www.aineetonkulttuuriperinto.fi/