2017 / Valokeilassa

Metallinilmaisinlöydöt kartuttavat Museoviraston kokoelmia

Ville Rohiola

Metallinilmaisin, -etsin, -paljastin, piippari – suositulla laitteella on monta nimeä. Metallinetsinnän suosio on kasvanut 2010-luvun alusta alkaen. Harrastajien määrä on moninkertaistunut ja toiminta on ollut vuosi vuodelta aktiivisempaa kuin ennen. Metallinetsintä on mahdollistanut arkeologian ja historian harrastamisen uudella tavalla. Harrastajat ovat tehneet useita merkittäviä löytöjä, jotka ovat kartuttaneet tietoa kulttuuriperinnöstämme. Toiminnassa keskeisessä asemassa on ammattilaisten ja harrastajien välinen yhteistyö. Tärkeää on harrastajilta saatava tieto, joka pala palalta täydentää historian kokonaiskuvaa.

METALLINILMAISINHARRASTUKSEN suosion myötä Museoviraston arkeologisiin kokoelmiin toimitettujen irtainten muinaisesineiden määrä on ollut poikkeuksellisen suuri, keskimäärin noin 2700 löytöä vuosittain. Määrä on lähes kymmenkertainen, kun sitä vertaa suosiota edeltävään aikaan. Samalla kun harrastajien määrä on kasvanut, ovat toiminnan aktiivisuutta lisänneet myös yhdistykset ja seurat, joita on perustettu viime vuosien aikana useita. Metallinetsintä on näin vakiinnuttanut paikkansa yhtenä kulttuuriperinnön kerryttäjänä.

Metallietsijöiden löydöt 3
Yksityishenkilöiden Museoviraston kokoelmiin toimittamien löytöesineiden määrä on ollut vuosittain keskimäärin 2 700. Vuosina 2014-2016 kokoelmissa on vastaanotettu löytöjä lähes 8 000 kappaletta.
Kuva: Museovirasto
Metallietsijöiden löydöt 2
Valtaosa kokoelmiin liitettävistä metallinilmaisinlöydöistä ajoittuu historialliseen aikaan tai rautakaudelle. Historiallisen ajan löytöjen osuutta vähentää se, että osaa löydöistä ei ole tarpeen liittää fyysisesti kokoelmiin vaan niistä riittää tieto arkistoon talletettuna.
Kuva: Museovirasto

Tässä artikkelissa tarkastelen yksityishenkilöiden arkeologisiin kokoelmiin vuosina 2013–2016 toimittamia löytöjä. Valtaosa niistä on peräisin metallinetsinnästä, mutta myös muulla tavalla löytyneet löydöt on huomioitu tilastoissa. Aineistosta on luetteloitu löytökokonaisuuksia noin 900. Kokonaisuuksissa löydöt on luetteloitu alanumeroihin, joita on yhteensä noin 3400.

VALTAOSA KOKOELMIIN liitettävistä metallinilmaisinlöydöistä ajoittuu rautakaudelle (55%) tai historialliselle ajalle (37%). Murto-osa löydöistä on pronssikaudelta (0,7%), joka tunnetaan yleisesti vähälöytöisempänä kuin sitä seuraavat ajanjaksot. Yleisesti valtaosa metallinilmaisinlöydöistä on moderneiksi määriteltäviä, alle sata vuotta vanhoja löytöesineitä, joita muinaismuistolaki ei koske. Historiallisen ajan löytöjen osuutta pienentää se, että osaa löydöistä ei ole tarpeen liittää fyysisesti kokoelmiin vaan niistä riittää tieto arkistoon talletettuna. Osa löydöistä on ajoittamattomia (6%). Näiden löytöjen tarkempi ajoittaminen ei ole mahdollista ilman kontekstitietoa tai maastossa tehtäviä tutkimuksia. Kivikautiset löydöt (1,4%) kuvaavat omalta osaltaan niitä löytöjä, joita ei ole tyypillisesti löydetty metallinetsinnässä.

Mielenkiintoisen näkökulman toiminnan tarkastelulle antaa löytöjen maantieteellinen levintä. Löytöjä on luetteloitu kokoelmiin kaikista maakunnista. Levintä osoittaa, että löytöjä on tehty laajalti ympäri Suomea. Yhteensä niitä on 152 kunnasta, mikä vastaa lähes puolta kuntien kokonaismäärästä. Levinnän perusteella metallinilmaisintoiminta on aktiivisinta eteläisen Suomen maakunnissa. Yleisesti näillä alueilla sijaitsevat myös suuremmat asutuskeskittymät, joissa harrastajien määrä on luonnollisesti suurempi.

Metallietsijöiden löydöt 1
Kaikkien Suomessa tehtyjen arkeologisten tutkimusten jakautuminen löydön ajoituksen mukaan. Arkeologinen tutkimustoiminta lähti voimakkaaseen kasvuun 1950-luvulla. Historiallisen ajan kohteiden kaivausten määrä on kasvanut 1990-luvulta lähtien, modernin ajan tutkiminen arkeologisin menetelmin 2000-luvulta lähtien. Kuva: Museovirasto.

AKTIIVISIN MAAKUNTA on Kanta-Häme, josta kokonaisuuksia on luetteloitu noin neljännes (25,4 %) kokonaismäärästä. Noin 10 prosenttia löytökokonaisuuksista on Pirkanmaalta (11,6 %), Uudeltamaalta (9,9 %) ja Varsinais-Suomesta (9,5 %). Kaakkois-Suomesta löytöjä on eniten Etelä-Karjalan (5,5 %) ja Kymenlaakson (4,9 %) alueilta. Päijät-Hämeestä (6,5 %) ja Satakunnasta (4,0 %) löytöjä on vähemmän kuin naapurimaakunnilla. Muissa maakunnissa löytökokonaisuuksien määrä jää kokonaismäärästä alle neljän prosentin.

Löytömäärien suhteen maakuntien aktiivisuudessa on havaittavissa selkeitä eroja. Eroavaisuuksiin vaikuttaa merkittävästi alueella toimivien ryhmien tai yhdistysten aktiivisuus. Harrastajien yhdessä tekemät metallinetsinnät näkyvät tyypillisesti useampana samalta etsintäalueelta luetteloituna kokonaisuutena. Yksin etsivien harrastajien aktiivisuus näkyy tilastoissa määrällisesti huomattavasti pienempänä kuin ryhmässä toimivien. Seurojen ja yhdistysten rooli toiminnan kehittäjinä on keskeisessä asemassa.

Kiinteät Muinaisjäännökset
Kaikkien Suomen kiinteiden muinaisjäänteiden sijoittuminen kunnittain.
Kuva: Museovirasto
Löytökokonaisuudet Maakunnissa
Yksityishenkilöiden toimittamien löytöjen suhteen on havaittavissa selkeitä maakunnallisia eroja. Niihin vaikuttaa merkittävästi alueella toimivien metallinilmaisinryhmien tai -yhdistysten aktiivisuus.
Kuva: Museovirasto

KESKEISTÄ TOIMINNAN kehityksen kannalta on se, että etsintää tehdään muinaismuistolain puitteissa ja harrastusta koskevan ohjeistuksen mukaisesti. Tärkeää on välttää ylikaivuuta, johon löytämisen into ajoittain johtaa. Aina on hyvä pitää mielessä, että yksikin löytö riittää. Lisäksi ensisijaisen tärkeää on, että etsintää ei suoriteta muinaisjäännöskohteilla eikä niiden välittömässä läheisyydessä. Hyvänä nyrkkisääntönä toimii 200 metrin varoalue, joka tulee jättää etsintäalueen ja muinaisjäännöskohteen tai siihen liittyvän aluerajauksen välille. Näin saamme pidettyä kohteiden tutkimuspotentiaalin mahdollisimman korkealla tulevia tutkimuksia varten.

Metallinetsinnän myötä tietoisuus kulttuuriperinnöstämme tulee kasvamaan. On hienoa, että käsitys kulttuuriperinnöstä ja historiasta tulee monelle etsijälle harrastuksen myötä entistä tutummaksi. Toiminnan kannalta keskeisessä asemassa on yhteistyö sekä harrastajien kesken että ammattilaisten kanssa. Kulttuuriperintö on meidän yhteistä perintöämme, josta me kaikki pidämme yhdessä huolta.

Lisätietoa:

Muinaisjäännökset ja metallinetsin: harrastajan opas