Kesämökki Seurasaareen. Miksi?

Seurasaaren ulkomuseo avattiin yleisölle lokakuussa 1909, jolloin Konginkankaalta siirrettyyn Niemelän torppaan saattoi tutustua ensimmäisen kerran. Torppa oli ”löytöhetkellään” vielä asuttu. Syyt sen museointiin liittyivät torpan vanhakantaisuuteen ja siihen, että se alkoi olla lajinsa viimeisiä edustajia. 1900-luvulle tultaessa käynnissä oli ollut jo pidemmän aikaa elämäntavan muutos ja satoja vuosia verraten samanlaisena jatkunut talonpoikainen elämäntapa oli tulossa tiensä päähän. Suomi oli siirtymässä teolliseen aikaan.

Torppa ei ollut ensimmäinen suunnitteilla olleeseen ulkomuseoon hankittu rakennus. Ulkomuseon perustaja A. O. Heikel oli hankkinut joitakin vuosia aiemmin Maalahdelta karjamajan, ja yksi syy sen valintaan olivat professori Heikelin rakennuksessa näkemät muinaisskandinaaviset piirteet. Museon ensimmäisten rakennuksien valinnassa painottuivat siis ainakin häviävän elämäntavan säilyttäminen sekä vanhakantaisuus ynnä rakennuksen yksityiskohtiin liittyvät erikoisuudet ja kuriositeetit. Mistään sattumanvaraisesti valituista rakennuksista ei ulkomuseoon siirretyissä rakennuksissa ole koskaan ollut kyse, vaan kaikki museotalojen valinnat on tehty huolellisen harkinnan mukaisesti.

Ideana ulkomuseo on tuontitavaraa Ruotsista. Kenties maailman tunnetuin ulkomuseo Skansen oli perustettu jo 1891. Skansenin perustajan Artur Hazeliuksen ajatuksena oli siirtää perustettavaan museoon kunkin Ruotsin alueen tyypillinen rakennus ja esitellä maan elämää eri aikakausina. Samaa mallia toteuttaa myös Seurasaari, jossa Skansenin tapaan halutaan esittää kaikille suomalaisille alueille tyypillinen rakennus ja sen esineistöä. Tunnetaanhan monet Suomen maakunnat maakuntalaulujensa, omien kansallispukujensa ja esimerkiksi ruokakulttuurinsa puolesta myös tyypillisistä rakennuksistaan: pohjalaistalo, karjalainen talo…

Mikään edellä kuvatuista valintaperusteista ei kuitenkaan liity siihen, miksi näemme nykyaikaisen kesämökin uutena museotalona. Kun eri kanavissa alettiin levittää sanaa halustamme siirtää mökki ulkomuseoon, ei mökkejä alettu hakea miltään tietyiltä rajatuilta maantieteellisiltä alueilta, eikä hakukriteereissä korostettu mitään tietynlaista rakennustekniikkaa tai muita vastaavia tiukkoja rajauksia

Miettiessämme hakukriteereitä toivoimme kyllä, että mökki olisi alun alkaen rakennettu vapaa-ajan asunnoksi. Halusimme myös rajata kesähuvilat haun ulkopuolelle kesähuvilat. Verraten suppealle kansanosalle kuuluneessa huvilakulttuurissa on kyse eri ilmiöstä kuin kesämökeissä, jotka alkoivat yleistyä hiljalleen 1950-luvulla ja joiden suosio alkoi asteittain levitä suureen osaan väestöstämme.

Ulkomuseoon siirrettävän kesämökin avulla museo haluaa kertoa mökeistä ja mökkikulttuurista tyypillisenä suomalaisena ja monille tuttuna ilmiönä. Seurasaaren nykyiset rakennukset kertovat menneen maaseudun elämästä, ja useimmille kaupunkilaisille kesämökkeily on yksi harvoista luontevista kosketuksista maaseutuun nyky-Suomessa.

Suuri yleisö on saanut viime aikoina kuulla ja oppia paljon aineettomasta kulttuuriperinnöstä. Viimeksi on uutisoitu kaustislaisen viulunsoittoperinteen pääsystä Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon muiden erityisen suomalaisten ilmiöiden rinnalle.

Kun joku meistä viettää aikaa kesämökillä esimerkiksi saunoen ja marjoja poimien, ei välttämättä tule ajatelleeksi sitä, että mökkeily sekä siihen liittyvät toimet ovat elävää ja aineetonta suomalaista kulttuuriperintöä. Uuden museotalon kautta esineellistä kulttuuria esittelevä museo siirtyy vahvasti ilmiön esittelemiseen.

Myös kävijät ohjaavat jossain määrin museon tekemiä valintoja. Seurasaaren ulkomuseon kävijöistä merkittävä osa on ollut ulkomaalaisia, ja mökkeily on Suomessa suositumpaa kuin missään muussa maassa. Harvoilla Suomessa vierailevilla ulkomaalaisilla on kuitenkaan mahdollisuutta käydä tavallisella suomalaisella kesämökillä. Tämä tulee kuitenkin korjautumaan ulkomuseoon siirrettävän kesämökin myötä ja ulkomaalaisetkin voivat kokea hieman tätä ilmiötä.

Itsestään selvää on myös, että vaikka mökkeily on useiden suomalaisten tuntema tapa, kaikilla maamme asukkailla ole siihen mahdollisuutta eikä välttämättä edes kiinnostusta. Seurasaaren mökin kautta käytännössä kaikki voivat kuitenkin kokea mökkitunnelman ja jakaa siihen liittyviä omakohtaisia kokemuksia muiden museovieraiden kanssa. Useimmilla suomalaisilla on joka tapauksessa mielipide ja käsitys mökkeilystä sekä siihen kuuluvasta toiminnasta.

Suomalaisessa ulkomuseossa vierailevat olettavat usein näkevänsä suomalaisen saunan. Seurasaaressa onkin tällä hetkellä kolme museosaunaa: satakuntalaisessa Antissa, Niemelän torpassa ja savolaisen Selkämän pihalla voi kurkistaa hämyiseen kiuashuoneeseen. Nämä saunat ovat kuitenkin maalattialla varustettuja vanhakantaisia tiloja, eikä edes suomalainen ensi katsomalta tunnista niiden käyttötarkoitusta.

Saunominen valittiin Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon jo muutamia vuosia sitten, ja se on yksi keskeisistä Suomen matkailumarkkinoinnissa käytettävistä asioista. Sauna on useimpien kesämökkien keskeinen elementti ja myös Seurasaaren tulevaan kesämökkikokonaisuuteen halutaan sauna.

Mökkihaku päättyi syksyllä ja sopivan mökin valinta ehdotusten joukosta on parasta aikaa käynnissä. Saimme vastaanottaa kaikkiaan 44 tarjousta ja yllätyimme todella positiivisesti tarjokkaiden suuresta määrästä. Paitsi valinnanvaraa, saimme suuren mielenkiinnon ansiosta myös jo vahvistuksen hypoteesillemme: suomalaiset ovat mökkikansaa ja mökkeily on elävää perinnettä. Siksi Seurasaareen ollaan tuomassa kesämökkiä ja siksi museoitua mökkiä tarvitaan kertomaan uudella tulokulmalla suomalaisesta maaseudusta.

Seurasaaren ulkomuseo

Asiasanat: ulkomuseot, kesämökit, kesäasunnot, vapaa-aika, Seurasaari